sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Yön jäljiltä

Kun valvoo kello neljän suden hetkillä kipujen vuoksi, niin se on omiaan herättämään turhautumia. Ei se mitenkään jokaöistä minulle ole herätä kipuihin, joten mittasuhteet kohdilleen. Useammin kivut häiritsevät nukahtamista, mutta nyt kohtasin moninivelongelman tältä kantilta. Mietin, että oikeastaan tarvitsisin säännöllisen kipulääkityksen. Osittain sellainen onkin, mutta se on täsmälääke, joka ei muihin kipuihin toimi. Söin äskettäin kuurin tulehduskipulääkkeitä. Tilanne oli sen aikana vähän parempi. Minulle ei kuitenkaan suositella käytettäväksi niitä lainkaan. Elämänlaadullisista syistä suosituksen on joustettava, mutta pitkäaikaiskäyttöä täytyy tarkemmin harkita.

Viime aikoina kivut on olleet selvässä muutoksessa. Siinä missä polvien ja lonkkien kivut on tietyllä tavalla vähentyneet, niin toisilta osin vaivat on myös kasvaneet tai siirtyneet paikasta toiseen. Lopulta kivun määrä ei kokonaisuutena ole juuri vähempi. Kävely on kyllä selkeästi kivuttomampaa ja helpompaa kuin aiemmin. Se onkin se kaikkein tärkein, sillä kävely mahdollistaa muiden avusta riippumattoman peruselon.

Monet muut osa-alueet kuten väännöt, kumartelut, kiipeämiset, notkeus ja sen sellaiset ovat sen sijaan entistä hankalampia tai jopa mahdottomia. Rintarangan ja kaularangan tilanteet on vaikeutuneet. Päänsärky on nykyisin lähes päivittäistä. Se on aina kuulunut osana elämääni, mutta monta vuotta meni paljon paremmin. Nyt tuo kivun laji on siis palannut. Särky on poissa aamuisin, mutta alkaa rakentua melko nopeasti. Aika usein se jää onneksi taustalle, mutta iltayöstä se on hankalammillaan vaikeuttaen nukahtamista.

Aiemmin viikolla lainasin kokeiluun tukikaulurin. Ajatuksena oli, että se antaisi niskan lihaksille lepoaikaa, ja näin ollen helpottaisi päänsärkyä. Kokeilua on kestänyt vasta muutama päivä, mutta tähän mennessä se on vaikuttanut päinvastoin. Se terävöittää taustailevan pääkivun, aiheuttaa huimausta ja pahoinvointia. Mikään kaularankaa kunnolla tukeva malli se ei silti ole, sillä kyseessä on pehmeä tuki, joka on kohtalaisen mukava käyttää. Se sallii pään liikkeet aika laajalti, minkä vuoksi se ei onnistu estämään myöskään lukkiutumisia.

Viikko on ollut melko raskas. Kolme allasreissua ja yksi fysioterapia kerta on minulle melko paljon nykykunnossa. Lisäksi liukkaus on vaatinut jaloilta paljon. Ei siis mikään ihme, että kivut yltyivät. Silti varsinkin lonkan nivuskipu on sellainen mikä herättää miettimään jatkoa. Rasituksessa ilmaantuva nivuskipu - sehän kuulosta kovin tutulta tarinalta jo parin vuosikymmenen ajalta. Vielä kun toisessa lonkassa oli perinteinen ulkosyrjän särky, niin muistuipa tosiaan mieleen lonkkasäryn ilkeä olemus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti