Voi minua! Tähän on tultu, että "rantakunto" on saavutettava jotakuinkin kuukauden aikana. Voisinko syödä pelkkää kaalia ja laihtua nopeasti? Kevätvaatteiden esiinmarssi kaapinkätköistä oli sen verran raaka toimitus, että näen siitä varmasti painajaisia seuraavat kaksikymmentä vuotta. Ei siinä auttanut kun pöllämystyneenä katsella peilikuvaa, jossa vaate toisensa jälkeen jäi kymmenen senttiä vajaaksi. Lopulta oli pakko itkeä ja nauraa samaan aikaan, kun näky oli surullinen, mutta samalla kuin jostain hurtista komediasarjasta.
Niin siis että mitä hittoa on tapahtunut? En ole edes tajunnut kasvaneeni tähän tahtiin. Kyllähän olen tietysti tukevalta alkanut vaikuttaa ja talvivaatteet on kiristyneet uhkaavasti. Siksi olin ratkaissut ongelman käyttämällä alati joustavia verkkareita tai pyjamahousuja. Ihmettelin lievästi uutta kiinnostustani juuri noihin kamppeisiin, mutta aivan ilmeisesti sille oli käytännönläheinen syy. En silti voi uskoa, että tilanne on näin huono. Rankka talvi. (Selittelyä).
Mielestäni en ole muuttanut ruokavaliota viime kuukausina, mutta sen varmistukseksi aloitin ruokapäiväkirjan. Se osoitti joitain kohtia, jotka on hieman livenneet, mutta ei hitto ei niin paljon, että on normaalia kasvaa yli kilon kuukausivauhtia viime syksystä lähtien. Siispä kävin miettimään, että mitä viime syksyn jälkeen on tapahtunut. Tämä kasvu on siis tapahtunut tekonivelien jälkeen. Hetken ajattelin toiveikkaasti, että r a u t a se siellä vaan painaa, mutta järki sitten ystävällisesti muistutti ettei sitä ihan viime aikoina ole enää lisätty! Eikä se eritoteen vaikuta siihen, että vyötärönympärys on kasvanut.
Tämä on vakavahenkinen kriisi, sillä jos se ei ratkea, niin vaihtoehdot on pukeutua kesän tullen lehtiverhoon tai sitten hankkia kokonaan uudet vaatteet ja arkistoida nykyiset sitä edellisen vaateparsisukupolven joukkoon odottamaan pienempiä aikoja. No siihen ei ole nyt mahdollisuuksia. Pelkkä ajatuskin niin laajoille ostoksille lähdöstä saa tuskalliset hikipisarat kirvahtamaan otsalle. Luulen, että on parempi mennä marketin hevi-osastolle, ja ostaa pari kaalinpäätä niin kauan kuin kehtaa talvitakkiin ja toppahousuihin verhoutuneena mennä. Voi minua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti