tiistai 28. maaliskuuta 2017

Aamulla tahdoin unohtaa

Lopulta tullaan aina pisteeseen, jossa tosiasiat on pakko myöntää. Minä myönnän, että tilanne voisi olla paremmin hallussa. Olen pohtinut kipua, ja ennen kaikkea sen lääkkeellisen hoidon tarvetta. Olen myös yrittänyt hankkia lisätietoja lääkkeettömistä vaihtoehdoista. Kuntoutusjakso oli eräänlainen vedenjakaja. Siellä yhtenä osa-alueena oli kivunhoito. Edelleenkin pidän masennuslääkkeiden käyttöä kivunhoidossa hämmentävänä. Sekin häiritsee, ettei niiden käyttöohjeessa edes mainita käyttöä kivunhoitoon. Onhan niitä varmasti testattu kontrolloidusti kipuun. Onhan?

Haahuilen mielipiteessäni laidasta toiseen. Usein päädyn tulokseen, että ehdottomasti ei. En halua sotkea päätäni. Sitten tulee sellaisia öitä kuin viime yö, jolloin kipuja on laajalti häiritsemässä. Silloin ajattelen, että onhan se järjetöntä olla kokeilematta vaihtoehtoa, joka on tarjolla. Päätös olisi helppo, jos minulla olisi ihan koko ajan häiritsevää kipua, mutta se vaihtelee. Minulla on päivittäistä kipua joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta myös keinoja vaikuttaa tiettyyn pisteeseen saakka. Viime yönä päätin, että aamulla haen lääkkeet ja aloitan. Tuli aamu eikä kokovartalokivusta ollut tietoakaan. Päätös horjui ja kaatui. Lääkkeet on edelleen apteekissa.

Jalan neuropaattiseen kipuun voisin harkita masennuslääkkeen aloittamista. Lopetin omatoimisesti tehottomat hermolääkkeet reilu viikko sitten. Ensimmäinen viikko meni lopetusta huomaamatta. Nyt oireet on hieman vahvistuneet. Viidestä varpaasta tunnen enää vain kaksi. On välillä pakko tarkastaa, että siellä ovat edelleen. Se on selvästi virheellinen tuntemus, sillä varpaat toimii eikä jalassa ole mitään sellaista vikaa, että sen pitäisi olla tunnoton, kipuherkkä ja jäätävä. Ehkä kipukynnyksen nosto auttaisi. Toisaalta voi miettiä, että kannattaako sotkea aivojen mielihyväjärjestelmä. Noista lääkkeistä puhutaan vaarattomina ja lähes peitellään niiden sivuvaikutuksia ja koukuttavaa vaikutusta.

Asteikolla pahimmat kivut minulla on nykyisin kädessä. Kyynärpäästä lähtöisin ehkä. Vaikea sanoa, kun koko käsi on toisinaan olkapäästä sormiin yhtä sietämätöntä vihlontaa. Samalla käden voimat katoavat. Olen alkanut epäillä, että pystyisikö kyynärpää sen edes aiheuttamaan. Ei ole harvinaista (mutta ei jokapäiväistäkään) tunteja kestävä vaikea kipu. Tasoltaan sellainen, että mikään toiminta ei enää onnistu. Täysi paikallaan pysyminen tipauttaa kipua pari pykälää, mutta silti jossain vaiheessa sekin käy sietämättömäksi. On pakko liikkua, vaikka tietää, että se saa kivun yltymään. Kaikkia minulla olevia kipulääkkeitä sekä kylmää, kuumaa, kosketusta ja asennonvaihtoa olen kokeillut. Mikään ei toimi - monet noista jopa pahentaa kipua entisestään.

Eräänä tuollaisena kipukertana sain yllättävän lievennyksen. Mieleeni tuli kuulemani harjoitus. Siinä ohjeistettiin päästämään epämieluisa vieras ovelta eteiseen ja olemaan ystävällinen. Silloin kun kuuntelin harjoitusta, niin ajattelin, ettei minulla ole mitään epämiellyttäviä vieraita (ts. pelkoja), joita pitäisi käsitellä. Muistin myös kuulemani selityksen siitä, että kipua voi analysoida puhtaana tuntemuksena, ja sen jälkeen miettiä sitä miten tulkitsen noita tuntemuksia. Herättääkö ne palkoa? Turhautumista? Ahdistusta? Päädyin siis kohtaamaan kivun silmästä silmään. Vannon, että se auttoi (tai sitten sitten se oli sattumaa). Joka tapauksessa kivun terävin kärki taittui kestettyään sitä ennen tarkalleen 4 tuntia 50 minuuttia.

En julista tuota aukottoman toimivaksi, mutta yritän pitää mielen avoimena, sillä pelko ja epätietoisuus on aika iso osa kipukokemusta. Tietysti toivoisin, että minulla olisi noita pahimpia läpilyöntikipuja varten toimivia kipulääkkeitä, mutta kun ei ole. En pysty näkemään niiden hallitussa käytössä mitään ongelmaa, mutta reseptin haltijat eivät ole samalla kannalla. Ilmeisesti olisi parempi käyttää koko ajan aivoihin vaikuttavia lääkkeitä sen sijaan että ottaisi tarvittaessa kulloiseenkin kipuun toimivan täsmälääkkeen, sillä minä olen kerännyt ne kaikki. Kipulajit siis. Eikä pidä unohtaa, että liikkeeseen ja rasitukseen liittyvät kivut estävät pahimmat ylilyönnit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti