lauantai 22. huhtikuuta 2017

Tuliset hiilet

Joudun odottamaan lisätietoja kaularangan hoitolinjasta vielä jonkin aikaa. Soittoaika on vasta pitkällä ensi kuun puolella. En osaa sanoa, että onko se hyvä vai huono merkki. Joka tapauksessa tilanne saa oloni levottomaksi. Ensin ei ollut hyvä juttu, että asiat tapahtuu nopeasti ja nyt ei aikailukaan kelpaa. Ei ole ihmiselämä helppoa ei! Ihan kuin olisi pää pölkyllä tai kävelisin tulisilla hiilillä. On pakko unohtaa tämä tilanne ja kääntää levottomuus toiminnantarmoksi. Tällä viikolla on tarmo ollut kateissa, mutta eiköhän se sieltä taas löydy.

Minun piti saada luettavaksi rintarangan ja kaularangan magneettikuvien lausunnot, mutta johonkin ovat juuttuneet, joten olen muutaman lauseen koosteen varassa. Vikoja löytyi niin kuin ennakoitavissa oli. Tärkeintä oli kuitenkin se, että selkäytimellä on tilaa eikä juurikanavat ole ahtaat. Epäselväksi jää noiden pienempien vikojen vaikutus oireisiin. Pikku protruusiota siellä tai lievää spondyloosia täällä. En jaksanut katsella mistään, että mitä tahtovat sanoa. Käytännössä noilla ei ole vaikutusta hoitoon. Kaipaisin silti selvän arvion siitä, että kestääkö ranka kuormitusta, mutta se lienee turha toive.

Rintarangassa on kirjattu blokeiksi nikamat 3-4 sekä 5-6-7 sekä 8-9-10. Eli 12:sta olemassa olevasta rintarangan nikamista jää seitsemän liikkuvaa osaa skolioottisessa muodostelmassa. Mitä noiden blokkien välissä on meneillään, sitä kooste ei kerro tai ehkä niissä on juuri nuo protruusiot. Ongelmana on, että keskiselän vihlonta sekä paineen tunne rintakehällä ja yläselässä eivät ole hävinneet mihinkään. Varsinkin paine rintakehällä aiheuttaa jatkuvasti epämukavan olon.

Sitten on tuo murheellinen kaularanka epävakauksineen. On pientä madaltumaa, spondyloosia ja protruusiota sekä toinen muutaman millin siirtymä tuon yläosan liikkeen lisäksi. Yläniskan tilanne on koosteessa nimetty atlantoaksiaaliseksi subluksaatioksi. Siirtymä on 4-5 milliä. Taivutuskuvan eteentaivutuksessa siirtymä kasvaa 7-8 milliin. Saapa nähdä, että mikä hoitolinjan lopulta ratkaisee. Onko kyse oireista? Epävakaudesta? Vai peräti kuvien tulkinnasta?

Ehkä pääkysymys on kuitenkin tuo, että onko epävakaus itsessään leikkausaihe, sillä epävakaus on tosiasia. Omat ongelmansa luovat nuo lievästi rapautuneet alemmat nikamavälit. Luulisi, että jos yläniska olisi jäykistetty, niin liike kohdistuisi entistä enemmän noihin jo valmiiksi viallisiin väleihin aiheuttaen lisää ongelmia. Toisaalta jos yläosan holtiton liike aiheuttaa ruhjeen selkäytimeen niin ei tosiaan ole hyvä sekään. On vain huonoja vaihtoehtoja.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti