Stressaajan takku

Yleensä suhtaudun asioihin melko rennosti, mutta kannan aina (liiallista) huolta epäselvistä käytännön asioista. Minulle on tärkeää tietää etukäteen reitti sinne minne olen menossa. Se johtuu varmaan siitä, että kun on aina ollut rajallinen liikuntakyky, niin tietää ettei ole varaa harhailla ilman, että voimat loppuu. En omaa pätkääkään seikkailumieltä enkä oikesti pidä minkäänlaisesta matkustamisesta. Asioiden takkuisuus ärsyttää, vaikka sellaista elämä on, että takusta päädytään toiseen takkuun. Juuri nyt takkuna on tulevan kuntoutusjakson vaatimat järjestelyt. Pitäisi saada järjestymään sekä matkat että bakteeriseulonta, mutta molemmat on osoittautuneet hankaliksi.

Julkisten käyttö ei täältä nurkanperältä ole mikään helppo nakki. Aamun ensimmäinen linja-auto on perillä vasta sen jälkeen kun minun pitäisi olla jo kuntoutuksessa. Suora linja ei siis onnistu, vaan on ketjutettava eri kulkuneuvoja. Otin yhteyttä Kelaan saadakseni jotain ohjeita siitä miten minun pitäisi toimia, että saisin matkakorvaukset, mutta en viisastunut siitä puhelusta. Ymmärsin niin, että liikenneolosuhteisiin vedoten taksin käyttöä ei välttämät hyväksytä eikä sitä voida päättää ennen kuin jälkikäteen. Katseltuaan tietojani koneelta palveluneuvoja totesi, että sinullahan näyttää olevan paljon kaikenlaista ongelmaa. Eikö kukaan voi kirjoittaa terveydentilan perusteella matkakorvaustodistusta?

Puhelun jälkeen mietin asiaa ja totesin, ettei tuo todistus olisi vääryys. Julkisia käyttämällä joutuisin kaiketi kantamaan painavaa matkakassia eikä se nykytilanteessa välttämättä onnistu. Päätin siis käydä todistuksen hankintaan. Soitin terveyskeskukseen, mutta se meni heti monimutkaiseksi. Pitivät pyyntöäni epätavallisena ja ohjasivat soittamaan sosiaalityöntekijälle, joka ehdotti että ottaisin yhteyttä Kelaan ja kysyisin sieltä ohjeita. Kerroin, että olin jo soittanut eikä se selventänyt asiaa. Sitten sosiaalityöntekijä ehdotti, että jospa soittaisit terveyskeskukseen ja pyytäisit, että joku tapaukseni tunteva lääkäri kirjoittaa todistuksen. Sanoin, että soitin jo viisi minuuttia sitten eikä asia edennyt sitä kautta. Lopulta sosiaalityöntekijä lupasi kysellä asiasta. Myöhään iltapäivällä minulle soitettiin terveyskeskuksesta ja annettiin lääkäriaika. Täytyy mennä näytille. Taas uusi lääkäri, joka ei tunne tapaustani eikä varmaan Larsenikaan.

Ensimmäisellä soitolla kysyin myös mahdollisuutta saada otetuksi MRSA-seulontanäyte, joka kuntoutusta varten tarvitaan (?), koska olen ollut aikamäärän täyttävän ajan sairaalahoidossa, ja näin ollen voinut altistua. Ensin sieltä sanottiin, että voit varata ajan laboratorioon. Olin ihmeissäni, että sehän helposti kävi. Varttia myöhemmin soittivat, ettei se sittenkään onnistu, kun heillä "ei ole intressiä" asiaan. Minä sanoin, ettei minullakaan ole intressiä asiaan, mutta se lienee lopulta myös kaupungin etu, että pääsisin osallistumaan kuntoutukseeni. Kehottivat soittamaan hygieniahoitajalle. No minähän soitin, mutta lopulta sekin asia jäi kesken kun hoitaja halusi tarkistaa asian kuntoutuslaitoksesta eikä siellä tietysti ollut ketään vastaanottamassa sitä kyselyä (niin kuin ei ollut silloinkaan kun itse aiemmin soitin sinne kysyäkseni, että tarvitseeko näyte todella ottaa). Lopputulemana päivän soitteluista oli, ettei yksikään takku auennut.