Ajasta aikaan

Jo toinen valvottu yö vajaaseen viikkoon ja heti tuli mieleen, että tästähän alkaa tulla ikävä tapa. Paras kuitenkin pitää maltti matkassa eikä julistaa vielä tästä kohtaa ikuisten kipujen alkua. Helposti tulee ajateltua liian negatiivisesti, vaikka yksi tai kaksi valvottua yötä on kokonaisuuden kannalta merkityksetöntä. Kivut on nyt poikkeuksellisen laaja-alaisia ja osin myös hankalia. Vaihteeksi. Valvottuna yönä oli pakko välillä pitää päästä kiinni kaksin käsin kun tuntui, että se voi kosahtaa kappaleiksi hetkenä minä hyvänsä. Myös käsissä oli särkyä ja niskaan sattui niin, että epäilin jonkun yrittävän lävistää sitä taltalla. Eikä se kipu ollut edes siinä kohdassa mihin tuleva leikkaus kohdistuu. Eli tällaista on kai odotettavissa ajasta aikaan. Ei se ensimmäinen kerta tuossa kohdassa ollut nytkään.

Tilanne on jatkunut sen verran hankalana ettei liike-on-lääke -linja ole tullut kyseeseen eikä siihen ole muutenkaan ollut voimavaroja. Altaalla kävin yhtenä päivänä kevyesti vesijuoksemassa. Polvien kipuun kokeiltiin fysioterapiassa akupunktiota, mutta en ainakaan yhden kerran jälkeen tunne saaneeni siitä apua. Ensi viikolla uusi yritys sillä saralla. Olisi hienoa saada edes yksi osa-alue kivuttomaksi, mutta toivo alkaa hiipua. Kevään jälkeen polvissa ei ole tapahtunut enää merkittävää paranemista. Se on ainakin selvää, että lonkat (erityisesti toinen niistä) ei näytä olevan menossa kivuttomaksi. Turhan usein siinä on ollut leposärkyä, ja ajoittain teräviä kiputuntemuksia liikkeessä molemmin puolin. Ei tilanne onneksi ole niin huono kuin ennen operaatioita, joten kokonaisuus on kipujenkin osalta edelleen tukevasti voiton puolella. Kävelyn sujuvuudessa ero on ratkaisevan suuri.

Viikolla minulla oli myös aika keskussairaalan näönkuntoutukseen. Nyt kun olen saanut silmälasit hankituksi, niin katsottiin apuvälineitä lukemisen avuksi. Mielenkiintoista, että silmät oli ehtineet tottua lasikorjaukseen niin hyvin, että korjausta tarvittiin lisää jo nyt kahden viikon käytön jälkeen. Vielä lasien määritysvaiheessa silmät ei sietäneet yhtään enempää korjausta. Ei sentään uusia laseja tarvise nyt hankkia, vaan linssin taakse läiskäistiin lisätehoksi sellainen irroitettava kalvo. Ei yhtään haittaa vaikka tyyli kärsii. Nyt kun kirjoitan lasit päässä, niin huomaan tuon kalvon oikeasti vähentävän liikettä. Ihan kun joku olisi hidastanut karusellin pyörimistä silmissäni. Ette usko miten kiitollisin mielin olen tästä käänteestä. Ihana rauha!

Nyt muutama päivä tuon rauha kommentin kirjoittamisen jälkeen tunne kirjaimia katsellessa on lähinnä tuskastunut, sillä rauhasta ei ole tietoakaan. Olen silti silmien suhteen jollain lailla toiveikas - juuri nyt olo on kipuinen ja uupunut, joten se varmasti vaikuttaa näkemiseenkin. Sitten joskus kun suurennuslasilla varustettu lamppu ja lukuteline saapuvat ja sijoittuvat paikoilleen niin kokeilen kirjan lukemista. Haluaisin saada harrastukseni takaisin. Vastaanotolla rohkenin epäillä lukemisen mukavuutta, kun tönöttää lukutelineen äärellä sen sijaan että on kaivautunut viltti korvilla sohvaan, mutta näönkuntoutuksesta todettiin, että minun on syytä korjata asennetta. Näin teen, vaikka olenkin sitä mieltä, että nimenomaan kirjan lukeminen on paljon muutakin kuin vain tekninen lukusuoritus.

Apuvälineet vaativat tilaa, joten eilisen raadoin asunnon uudelleenjärjestelyn parissa. Tänään sen tuntee ruumiissa monin paikoin, sillä siinä suorituksessa oli pakko mennä hammasta purren. Käsien purisvoimat tuntuvat kadonneen ja kyynärpäät varsinkin joutuivat koville. Itse piti tietysti ryhtyä hommiin eikä voinut odottaa, että joku tulisi avuksi. Uusi järjestys vaatii vielä totuttelua. Olin kovin tyytyväinen aiempaan järjestykseen, mutta tarpeet on muuttuneet ja oli pakko tehdä tilaa uudelle. Tiivis asettelu ei ole minulle mieleen, mutta ihan välttämättä tarvitsen työpöydän. Järjestelyn lomassa tuli selväksi, että tavaraa on ihan liikaa. Ei siitä edes ole kovin kauan kun tein edellisen puhdistuksen, ja nyt pitäisi taas lähteä uudelle kierrokselle. Ei tosin tänään, mutta lähiaikoina.