Kuntoutus: jakso kolme

Joulu pyrkii jo paikalle, mutta tämä tarina kertoo arkisesti kuntoutuksesta. Onhan se sentään yksi tämän blogin pääaiheista. Hiljakseen olen kirjoitellut tätä pitkin viikkoa. Ihan pakko on heti tähän alkuun kertoa, että nyt meni vihdoin menomatkalla ajoitukset kohdalleen. Sopivasti varttia ennen määräaikaa paikalla, joten kolmas kerta toden sanoi tässäkin tapauksessa. Kyyti oli niin sopivan rauhallista, että nukuin huolettomasti ison osan matkasta. Tosin erilaiset säryt käsissä ja lonkassa häiritsivät, ja havahduin niskan notkahdukseen ja vihlaisevaan kipuun aina kun tiessä oli jokin töyssy. Se oli taas yksi osoitus siitä, että niskaa ei voi päästää rentoutumaan muuten kuin kontrolloidussa ympäristössä. 

Tällä jaksolla pääsin osallistumaan selvästi aiempaa enemmän ryhmäohjelmaan eli minulla oli vähemmän yksilöaikoja. Hiljaista oli kuitenkin ryhmissäkin. Viikon edetessä väki aina vaan väheni ja lopulta olin välillä ryhmän ainoa osallistuja. Kävin ohjatusti kuntosalilla ja rentouduin niin maalla kuin vedessäkin. Jumppasin myös sekä maalla että altaalla. Askartelin ja osallistuin ohjattuun ulkoiluun sekä keskusteluihin. Viimeksi mainittuihin tosin tuppisuuna niin kuin minulla usein tapana on. Nuo tilanteet tuovat vanhat sosiaaliset takalukkoni esiin. Hieman huvittavaa, että koen kiusalliseksi kertoa itsestäni mitään ryhmässä, mutta aivan ilmeisesti tarinoinnin kauhut ei koske julkista kirjoittamista. Erityisesti tuo vesirentoutukseen osallistuminen oli toiveissa. Vähän oli säätöä, että niskalle löytyi riittävää tukea, mutta hoitui ja mukavahan siellä lämpimässä vedessä oli vähän aikaa ajelehtia. Sitten iski niin voimakas huimaus ja huonovointisuus, että oli pakko keskeyttää.

Yksilöohjauksessa näin lähinnä fysioterapeuttia ja toimintaterapeuttia. Kertaalleen myös psykologin ja lääkärinkin. Fysioterapeutti onnistui käsittelemään selkäni niin, että sain nauttia hetken täysin vaivattomasta hengityksestä. Ensimmäistä kertaa sitten viime vuoden syksyn. Mutta sitten menin kuntosalille ja täydellinen työ suli siihen. Selkää on käsitelty aiemminkin, mutta ei koskaan noin selvällä tuloksella. Ehkä viime jaksolla aloitettu lääke on myös auttanut. Se on helpottanut rintakehän painetta hieman. Nyt tuo "tarvittaessa" lääke päätettiin vaihtaa pitkävaikutteiseen versioon. Myös hermokipulääkkeestä oli puhe, mutta todettiin ettei sen aloittaminen ole järkevää tässä vaiheessa kun olen menossa leikkaukseen. Se voisi hämärtää sekä leikkauksesta että lääkkeestä saatavan hyödyn arvioimista. Joka tapauksessa sain toivoa siitä, että pidempiaikaistakin apua voi löytyä. (Rakenteellisille vioille ei tietenkään mitään voi, mutta jos edes tuolle kinnaavalle hengitykselle). Kunhan vaan keinot löytyy. Käsiteltävänähän ei voi alati käydä. 

Tähän väliin sitten vähän muuta, sillä kuulo alkaa käydä epämukavan huonoksi. Tälläkin jaksolla se häiriköi. En tiedä voiko tilanne alkaa enää ilmeisemmältä vaikuttaa kuin silloin kun saat osaksesi sellaisia kysymyksiä kuin että "oletko kuulolaitetta harkinnut?" tai "miksi sinä et käytä sitä sinun kuulolaitetta?!" Tässä kohdassa kerron tai muistutan kysyjille, että ei minulla ole kuulolaitetta tai sitten sen etten täytä sen saannin kriteereitä. Nämä vastaukset saavat aina aikaan silmien pyörityksiä. Esim. allasympäristössä ohjeiden perille tulon kanssa joudutaan usein elekieleen ja monessa muussa tilanteessa toisteluun. Ympäristö alkaisi olla valmis minun kuulolaite aikaan siirtymiselle. Totta se on, että tunnen itsekin pärjääväni yhä huonommin kuuloni kanssa. Hiljaisissa olosuhteissa vielä pärjään, mutta muuten alkaa olla vaikeaa. 

Tämän jakson aikana minulla oli aikavaraus myös sormiortoosin arvioon, mutta peruuttivat sen viime hetkellä, ja maksusitoumus umpeutuu jo vuodenvaihteessa, joten se siitä. Tuskin ainakaan pelkän tuen takia lähden matkaa tuonne suuntaan taittamaan, vaikka maksusitoumus asia järjestyisikin. Jos nyt kuitenkin tuohon kuntoutukseen vielä palataan niin jatkoaikaa aion yrittää anoa Kelalta, jotta pääsisin jossain vaiheessa sille viimeiselle jaksolle. Yritin jo soittaakin Kelaan, mutta neljä kertaa löivät luurin korvaan ja sanoivat tylysti, että emme voi palvella kun meillä on ruuhkaa. Nyt sitten mietin, että milloinka sopisi heille soittaa kun ei edes jonoon pääse. Hoida siinä sitten asioita. Viimeinen jakso olisi sikäli tärkeä, että se lopulta nitoo nämä yksittäiset jaksot yhteen ja arvioi tulosta. Kuinka näissä käy - sen näyttää vain aika. Nyt me käymme joulun viettohon.