Tuli käytyä

Taas vierähti viikko. Aika kuluu nopeasti heti kun on ohjelmaa. Tänään on kuitenkin sohvapäivä ja sitä myötä aikaa levätä ja kirjoittaa. Odotin lepopäivääni niin, että heräsin sitä pirteänä aamu viideltä odottamaan. Kuudelta olin edelleen hereillä ja ajattelin, että kohta voin mennä keittämään kahvit. Seuraava ajan noteeraus tulikin sitten vasta lähellä kymmentä, joten ei tullut varhaista aloitusta tälle päivälle. Kun avasin verhot, niin tuli mieleen, että pitäisikö samantien sulkea harmaan nuhjuinen räntiminen takaisin kaihtimien taakse. Toivoin ulkoilupäivää. Viime aikoina en ole juuri liikkunut ja se alkaa tuntua olossa, mutta tällaista se on tähän aikaan vuodesta täällä rannikolla. Voi olla, että vielä uhmaankin säätä ja lähden haukkomaan happea, mutta sitä ennen on paras keittää lisää kahvia ja kertoa viikon valitut palat.

Alkuviikolla tein tehokkaan visiitin ortopedialle. Aika oli tasalta, mutta jo viisi minuuttia yli kyseisen kellonlyömän päätin auton pysäköinnin pysäköintialueella. No saattoi olla, että aloitus oli hieman ennen aikojaan, mutta silti se oli jotensakin sinne ja pois visiitti. Polvien yksivuotiskontrollista oli kyse. Tosin muutaman kuukauden jälkijunassa. Ennen käyntiä otettiin kuvat, jotka osoittivat kaiken olevan polvissa juuri niin kuin pitää. Kun muutakaan ihmeellistä ongelmaa ei polvissa ole niin vastaanotto voitiin päättää lyhyeen. Pikkukivut ja vaivat kuuluvat ilmeisesti asiaan, joten näillä mennään eteenpäin. Saranapolvet on kuulemma siitä hyvät, ettei niissä ole mitään kuluvaa osaa. Silti sovittiin, että polvikontrollit jatkuvat myös tulevaisuudessa. Kolmen vuoden päästä otetaan seuraavat kuvat.

Sitten piti olla se toinen ortopediaika. Yläraaja ortopedialla. Olivat kuitenkin päättäneet, että minulle varataan kyynärpäiden asiaa varten oma erillinen aikansa kevättalvelle. Syy tuohon päätökseen jäi epäselväksi, mutta ehkäpä tulevalla kaularankaleikkauksella oli oma osansa. Ei kai ole järkeä suunnitella uutta leikkausta ennen kuin edellinen on hoidettu. Niin se on, ettei kaikkea voi hoitaa kerralla tai edes liian lyhyellä välistyksellä, sillä oikeastaan leikkauksesta riippumatta se on aina keholle melkoinen järkytys. Keho joutuu sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja minun tapauksessani uusiin vierasesineisiin tai suoranaisiin varaosiin. Silti vähän huolestuttaa, sillä käsien tilanne on jatkanut huononemistaan melko laajasti. Toivottavasti ne eivät ehdi niin huonoiksi, että toimintakyky katoaa, sillä apu niille on kaikilla mittareilla katsottuna kaukana. Vaan nämä ne on tällaisia moninivelongelmaisen vitsauksia, joita ei voi välttää.

Nyt kun nuo raajojen asiat on tämän hetken järjestyksessään, niin voin jättää ne hetkeksi taakse ja suunnata ajatuksia kohti kaularankaa. Viimeviikkoisella fysioterapeutin vastaanotolla mietittiin, että hyötyisinkö tukikaulurin käytöstä vielä ennen leikkausta. Se voisi antaa niskalle sen kipeästi kaipaamaa lepoa. Tuen niskaa joka tapauksessa usein kädellä. Näin olen tehnyt jo pitkään, joten olisi varmasti helpompaa jos kauluri hoitaisi tuon tehtävän. Eikä edes parempi kyynärpääni ei pidä yhtään siitä, että se joutuu olemaan tukitehtävissä äärikoukistettuna. Kun neurokirurgikin hyväksyi kaulurin käyttöönoton, niin lähdin sitä lainaamaan. Apuvälineasiat pitää hoitaa omassa sairaanhoitopiirissä. Hieman epäluuloisin mielin menin käymään, sillä yleensä asiat järjestyvät harvinaisen huonosti kun lähden niitä itse hoitamaan.

Onneksi teksti aiheesta löytyi Kannasta. Tosin sen löytäminen otti oman aikansa, sillä vaikka se oli vain vajaan viikon vanha kirjaus, niin sen jälkeen oli jo ehtinyt tulla Kantaan näkymään viisi uudempaa käyntiä (röntgen, polvet, kädet ja pari extraa). Tuossa järjestelmässä olisi vielä huomattavaa tehostamisen varaa. Sopivan kokoista suositeltua kaulurimallia ei kuitenkaan löytynyt. Pehmeitä kaulureita olisi ollut, mutta se ei ole riittävän tukeva enkä minä tee mitään sellaisella kaulurilla joka ei tue. On pakko pystyä luottamaan siihen, että se pitää kaularangan paikallaan, sillä muuten niskan lihakset ei rentoudu ja jäkitys jatkuu. Sopiva pitää siis hankkia. Se hoitunee joko yleisenä varastotilauksena tai sitten sitä täytyy hakea juuri minulle lainattavaksi. Jälkimmäinen olisi huomattavasti hitaampi keino, jonka toteutuminen saattaisi viedä turhan pitkään suhteessa siihen, että tammikuu on jo ovella.