Vanha jää

Tämä kohti päätöstään käyvä vuosi ei ole ollut mikään toiveiden täyttymys. Vuosi ei ole kokonaisuutena ollut erityisen hankala, mutta en jää sitä silti kaipaamaan. Ehkä eniten siinä häiritsee tunne sen turhuudesta. Tänä vuonna ainoastaan aika kului. Ei se tietenkään ole vuoden syy, vaan minun. En onnistunut kääntämään tätä voitoksi. Myös joulu oli pettymys. Kun ei valmistele joulua niin joulua ei tule. Tiesinkin, ettei ihmiset turhaan sen perässä vouhota. Ovat ehkä jo aikaisemmin huomanneet että ilman valmisteluja tunnelma jää puuttumaan. Näin kävi. Minulle joulun päivät oli verrattavissa ihan tavanomaiseen arkeen. En jaksanut polttaa yhtä ainutta kynttilää. Näin toki sukulaisia, mutta en joulun vuoksi vaan ennemminkin siitä huolimatta. No ehkä jonakin toisena vuonna sitten paremmin.

Vaikka vuoden kokonaisuus ei miellytäkään ja tunne epäonnistumisesta ja uupumuksesta häilyy taustalla, niin vuoden pienempiä piirteitä katsoessa voi nähdä myös hyvää. Tänä vuonna olen päässyt ensimmäistä kertaa kunnolla jaloilleni. Sananmukaisesti. Pystyn kävelemään ilman apuvälineitä ja vähällä huomion herättämisellä - se ei ole mikään pieni asia, mutta se kuuluu ihmisen perustaitoihin eikä sinällään ole riittävää nostamaan vuotta korkealle tasolle. Kiitollinen minä siitä taidosta kuitenkin olen. Pieni pelko on mielessä siitä, että oliko viime kesä minun polvieni kulta-aika. Se maksimi, jota korkeammalle ei voi päästä. Nykyisellään toinen polvi kipuilee ikävästi kävellessä, vaikkei se niin huono ole, että se kävelyn estäisi. Vuosi on muutenkin ollut kuntoutumisen vuosi. Siihen olen käyttänyt paljon aikaa.

Katselin tämän vuoden runsasta kuvasatoa. Niiden avulla oli hyvä palauttaa mieleen mitä vuosi on sisältänyt. Kuvista kävi selville, että varsinkin kesällä ja vielä alkusyksylläkin minun tuli kuljettua paljon tässä lähiympäristössä. Sen sijaan viimeiset kuvat on otettu sisätiloista. Se vastaa kyllä totuutta, sillä aika vähän olen jaksanut tässä loppuvuonna enää mitään. Kuvien perusteella muistin kuitenkin monia mukavia yksityiskohtia - niin kuin vaikka kaarnalaivan lähdön. Ilman kuvaa en olisi sitäkään enää muistanut. Kävelyn ja kaarnalaivan lisäksi vuosi on tuonut uusia apuvälineitä. Varsinkin näkemisen avut on olleet tärkeässä osassa. Myös lepoa on ollut paljon kuntoutuksen vastapainona. Kokosin kuvista pienen kollaasin - se saa päättää tämän vuoden. Seuraavaksi jaksaa ehkä katsella taas tulevaisuutta kohti.