On tarmoa, sisua ja taistoa. Näyttää siltä, että minulla on useampia tovereita tarvittaessa vierellä kulkemassa. Niiden huonona puolena on se, että ne ovat aika hallitsemattomia, jopa villeiksi voisi niitä kutsua. Tulevat ja menevät miten tahtovat. Tällä hetkellä välit ovat poikki sekä tarmoon että sisuun, mutta taiston kanssa viritellään yhteistyötä uuden vuoden kunniaksi. Nyt on sitten tuo odotettu ja vähän pelättykin tammikuu. Kaularankaleikkaus lähestyy. Ennen leikkausta pitää varmistaa leikkauskelpoisuus ainakin verikokeen muodossa. Se otettiin tänään omassa terveyskeskuksessa, joten ei onneksi tarvinnut tuon vuoksi ajaa kauemmas. Jos haluaa uskoa hyviin enteisiin, niin ehkä veren iloinen juoksu purtiloihin yhdellä pistolla on sellainen. Se kun on yleensä aina ollut ennemmin tipan tiristystä. Myös pre-operatiivinen käynti on vielä edessä, mutta aika kuuluu nyt nopeasti.
Kelaan sain lopulta yhteyden, ja kyselin leikkauksen vaikutusta kuntoutuksiin. Maksusitoumukselle ei herunut päivääkään lisäaikaa, mutta voin mennä viimeiselle kuntoutuspätkälle, jos "olet siinä kunnosssa". Se on siis käytettävä ennen helmikuun loppua. Muutamankin viikon lisäaika olisi varmasti oleellisesti edistänyt toipumistani, mutta helmikuun loppu tulee turhan nopeasti. Ei kuntoutuksesta siinä vaiheessa voi kovin paljon irti saada. Harmittaa, sillä asiat jäi kesken. Palautteet, tavoitteet ja muut. Mietin, että pitäsikö sinne kuitenkin mennä ja tehdä sen minkä pystyy. Matka voi olla vaivalloinen. No täytyy katsoa miltä tilanne näyttää leikkauksen jälkeen. Sanoivat Kelassa vielä, että jos kuntoutustarve kuitenkin jatkuu niin voin hakea uutta kuntoutusta Kelan hyväksymältä palveluntarjoajalta. Avokuntoutuksen järjestelyihin ja määriin leikkaus ei vaikuta.
Ennen leikkausta on sovittuna vielä useampi allasterapia. Näin ne saadaan tämän kauden osalta kaikki käytettyä. Maaliskuulla alkaa sitten uudet käyntikerrat taas pyöriä, mutta ainakin sellainen reilun kuukauden tauko tulee kuntoutukseen. Ilman leikkausta olisivat käynnit loppuneet kesken, mutta nyt tuo tauko on ihan paikallaan. Kulkeminenkin on varmasti leikkauksen jälkeen hankalaa - varsinkin jos autolla ajo ei onnistu. Jossain yleisohjeessa luki, että autoa saa ajaa sitten kun pää kääntyy taas normaalisti, mutta käsitykseni mukaan olen menettämässä osan pään liikkeistä loppuelämäksi, joten mitenköhän mahtaa tuon ajamisen kanssa käydä. Sen menetys olisi iso takaisku, joka merkittävästi vaikeuttaisi itsenäistä selviytymistäni. Vaan kysyinhän minä siitä silloin keväällä neurokirurgilta eikä tässä sellaista uhkaa pitäisi olla, mutta tuota päänkäännön normalisoitumista ei voine tässä tapauksessa ajokyvyn mittarina käyttää.
Yritän ajatella, että kaikki selviää aikanaan. Ja ihan varmasti selviääkin, mutta ei aina sillä tavalla kuin minä haluaisin. Sehän se tässä on se ongelma. Joka tapauksessa vuosi on nyt vaihtunut. Onko tästä sitten tulossa minulle edeltäjäänsä parempi, niin rohkenen hieman epäillä. Erilainen siitä luultavasti ainakin tulee, ja jotenkin 2018 miellyttää silmää lukunakin enemmän. Onhan siinä maaginen kahdeksikko. Ikuisuus. Alkuvuodesta tarvitaan ainakin taistoa ja ehkä sisunkin olisi hyvä näyttäytyä. Tarmoa ei varmaan tarvita moneen kuukauteen, mutta toivottavasti senkin aika tulee vielä. Nyt tavoitteena on selviytyä ensin leikkaukseen ongelmitta ja sitten selvitä leikkauksesta. Sen enempää suunnitelmia en jaksa tehdä tässä vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti