Kaularankaleikkaus pre-op

Leikkaukseen on aikaa vähän yli viikko. Perinteisesti olen aina etsinyt tietoja tulevasta leikkauksesta ja yrittänyt jäsentää sen jotenkin havainnolliseen muotoon. Tällä kerralla luovutan, sillä aihe on liian hankala ymmärtää eikä tietoa ole tarpeeksi. Aiemmin tällä viikolla oli pre-operatiivinen käynti. Tapasin käynnillä hoitajan, neurokirurgin ja anestesialääkärin. Käynti tarkensi asioita siltä kannalta, että leikkaus koskee nikamia c1 ja c2. Kallonpohjaa (c0) ei siis aiota liittää tuohon porukkaan. Tällä tavoin pyritään säilyttämään pään liikkeitä. Kuvat osoitti, että ilmeisesti ainakin c2:ssa on toispuoltaisesti huonosti tilaa ruuville. Muutenkin anatominen poikkeavuus aiheuttaa hieman haastetta.

Niinpä tilanpuutteen ja kaulasuonen sijainnin vuoksi on mahdollista, että kiinnitys tehdäänkin c3 lähtien. Tällä ei ole käytännön merkitystä, sillä c2 ja c3 on minulla jo valmiiksi yhteenliittyneenä. Annoin myös luvan muuttaa suunnitelmaa kesken leikkauksen eli jos tilanne ns. paikan päällä siltä näyttää, niin sitten kiinnitys voidaan tarvittaessa tehdä kallonpohjasta. Käsitin niin, että riskinä on kiinnitysten myöhempi irtoaminen, jolloin myöskin jouduttaisiin menemään kallonpohjaan. Ja nyt kun kirjoitan tästä, niin sehän vaikuttaa itseasiassa melko omituiselta. En ymmärrä mitä väliä irtoamisella olisi sen jälkeen kun luutuminen on valmis. Tietysti romut pitäisi sieltä silloin poistaa, mutta outoa että se sitten vaatisi uudelleen kiinnittämistä.

Luin joskus tutkimuksen kiinnitystekniikasta, joka on leikkauksena vaikeampi, mutta lopputulokset on olleet lähes täydellisiä ainakin lyhyellä aikavälillä. Siinä ei käytetty luusiirteitä (eikä minullekaan sellaista käytetä) ja ruuvit asetettiin käyttämällä apuna navigointisysteemiä. Sellaisen käyttämisen neurokirurgi mainitsi ja oli varsin luottavainen, että sen avulla ruuvit paikalleen saadaan. Tutkimuksessa käytetty tekniikka saattaisi hyvinkin olla se, jolla kiinnitys tehdään, vaikka onhan niitä varmasti muitakin samankaltaisia tekniikoita ja navigoinninkin käyttö taitaa olla nykypäivänä ennemmin sääntö kuin poikkeus.

Potilaat eivät lukemassani tutkimuksessa olleet luustodysplaatikkoja saati sitten hypermobiileja. Sellaisia tutkimuksia ei taida löytyäkään. Pieni epäilyksen häivä jää mieleeni, että ymmärretäänkö Larsenin syndrooma tarpeeksi hyvin. Pidän mahdollisena, ettei leikkausta ole ollenkaan mietitty hypermobiililta kannalta. En tiedä onko se edes tarpeen tai tiedossa. Notuleissa kummittelee edelleen tälläkin käynnillä vastaan tullut, jo vuonna 1978 keksitty määritelmä: "Polvien ja lonkkien luksaatiot, ja muidenkin nivelten patologinen liikkuvuus." Merkityksellistä on enää tuo nivelten patologia, joka pitää sisällään ison joukon ongelmia. Vähän auttoi, kun katsoin Kanta-raporttia pre-opista. Siinä oli anestesialääkärin kirjaamana niukat, mutta jotensakin kelvolliset tiedot Larsenin monipuolisuudesta. Jospa nyt ainakin se puoli saadaan hoidettua ongelmitta.

Tuon ruuvien myöhemmän irtoamisen lisänä riskeistä mainittiin taas pieni halvaantumisriski. Lisäksi riskinä on osua kaulasuoneen, jonka seurauksena tulisi pikkuaivoinfarkti. Muistan lukeneeni, että suoneen osuminen oli kaikkiaan tämän leikkauksen suurin riski, mutta viime syksynä tehdyn tt-angiografian ansiosta kaulasuonten sijainnit on kuitenkin hyvin tiedossa. Muita mainittuja riskejä ei mieleeni tule, mutta aiemmin on ollut puhetta leikkauksiin aina liittyvistä perusriskeistä kuten vaikka haavainfektiosta tai sydänongelmista. Nämä tietysti tuttuja asioita jo muista leikkauksista. Muistissa on myös omakohtaiset kokemukset siitä, että pienetkin riskit voivat toteutua.