tiistai 6. maaliskuuta 2018

Kuusi viikkoa leikkauksesta


Kaularankaleikkauksesta on nyt kuusi viikkoa. Aika on mennyt joutuisasti. En ole edes pahasti hermostunut kauluriin. Enkä liioin ehtinyt jumittua kotiin. Tietenkin kaikesta menemisestä puuttuu puhdas oma tahto eli liikkuminen on muiden avun varassa, mutta olen saanut hyvin tukea. Se vähän harmittaa, etten pääse altaalle, mutta en tohdi ketään niin erikseen vaivata. Toipuminen on edistynyt huomaamatta. Erityisen iloinen olen päänsäryn helpottumisesta - se pysyy hallinnassa säännöllisellä kipulääkityksellä. Osittain lääkitystä on muista syistä nostettu, mutta vahvimmasta lääkkeestä on jäljellä säännöllisesti enää neljäsosa annosta. Mielellään lopettaisin sen, mutta kipulääkitys pitää kokonaisuudessa saada ensin järjestykseen. Parin viikon päästä pääsee sitten jo terveyskeskukseen keskustelemaan asiasta. Onneksi myös vihlomisen jäänteet korviin on olleet pääasiassa jo poissa.

Niin kun kuvasta näkyy, niin arpi on varsin näkyvä. Se on kuitenkin ollut hyvin vaivaton hoidettava; ei tunnu, kutise eikä häiritse. Se varmasti auttaa, etten näe sitä muuten kuin peilin kanssa tähystämällä. Se taas ei ole ihan yksinkertaista kun päätä ei sovi käännellä. Tähystäminen (puhumattakaan tuosta kuvan ottamisesta) on jo tapahtumana saamieni ohjeiden vastainen. Kauluri tulisi olla kaulassa aina kun olen pystyasennossa. Se ei vaan ole osoittautunut toteuttamiskelpoiseksi ohjeeksi. Minun on pakko esim. kuivailla aluetta suihkun jälkeen ja hoitaa muutenkin puhdistustyöt ja vaatetukset ilman, joten olen sitten vaan yrittänyt parhaani mukaan olla varovainen kun hengailen kauluritta. Ensimmäisten viikkojen aikana olin selvästi tarkempi, sillä kipu pakotti siihen.

Tuosta päästäänkin seuraavaan osioon eli niskan kipuun. Myös se on vähentynyt, mutta vaivaa paikallisesti aivan yläniskasta, ja laajemmin liian rasittavan päivän jälkeen. Saapa nähdä millaiset kivut liittyy myöhemmin pään liikkeisiin, mutta kauluritta ollessa huomaa miten niska jaksaa jo paremmin. Samoin makuulle käyminen on jo yleensä kivutonta. Se pitää ohjeiden mukaan tehdä kyljen kautta, mutta välillä unohdan ja nousen ylös suorin vartaloin eikä se enää aiheuta kipua. Myös auton kyydissä istuminen on helpottanut - nyt kestän jo pieniä töyssyjä ja jarrutuksiakin. Äkillistä kipua niskassa tuntuu lähinnä yöaikaan, ilmeisesti silloin kun käännän vahingossa päätä. Yksi kivunlähde on niskan alueen lihaskrampit, jotka välillä vielä vaivaavat. Onneksi heti leikkauksen jälkeen vaivanneet kasvojen lihasnykinät on poistuneet.

Tästähän näyttää tulevan melkein positiivinen kirjoitus. Jatkan silti kertomalla, että myös uupumus on väistynyt. Viikonloppu oli hieno. Pääsin ulkoilemaan molempina päivinä. Olin rollaattorini kanssa meren jäällä kävelyllä. Kevätaurinko lämmitti jo. Vannon mieleni kevenneen niin reippaasti, että uskon jaksavani sen voimalla kevään liukkaan loskaisen rospuuttoajan, jolloin minulla ei ole asiaa ulkoilemaan. Rollaattori oli ehkä hieman outo valinta jäälle, mutta lunta ei ole paljon, joten se onnistui paremmin kuin uskoinkaan. Ihmisiä oli liikkeellä runsaasti kaikilla mahdollisilla välineillä, joten hyvin rollaattori sopi sekaan. Oli sitä paitsi hieno nähdä kotitalo vähän eri näkökulmasta. Nivelkivut riehaantuvat onneksi vasta kävelyn jälkeen. Yöt oli vaikeita ja lisälääkettä tarvittiin, mutta se oli pieni hinta ajasta auringossa.

Kokonaisuutta ja aikaa arvioiden luulisin toipumisen olevan varsin hyvällä mallilla. On kuitenkin vielä joitain asioita työstettävänä. Niistä yksi on pääni, joka vaikuttaa olevan vinossa. Havainto on sattunut silmääni useampaan kertaan pelistä katsoessa. Pään saa kyllä oikaistua suoraksi, mutta silloin se tuntuu vinolta. Nyt saan jännityksellä odottaa, että onko kenotus pysyvää (tai onko se edes totta) vai suoristuuko pää sitten kun alan käyttää lihaksia aktiivisemmin. Lisäksi on edelleen jonkin verran huimausta. Sekin on onneksi vähentynyt, mutta välillä tuntuu että tasapainossani on jotain vikaa, sillä usein joudun ottamaan korjaavia sivuaskeleita tai tukea seinistä. Se ei suoraan liity huimaukseen, mutta johonkin kaltaiseen tuntemukseen. Myös puutumista on edelleen esiintynyt. Sehän alkoi vasta kuntoutusjakson aikana. Nyt sitä on tosin ollut vain käsissä öisin. Tästä on hyvä jatkaa toipumista. Vielä ei tarvitsekaan olla valmis.

4 kommenttia:

  1. Huomenta.Sanoit että kasvojen nykinöitä sinulla ollut.Ihanaa(tai ei se ihanaa ole), mutta ihanaa kuulla että muillakin näitä nykinöitä on,lihasfaskikulaatioita. Itselläni nykii joka puolella kroppaa,kasvoissa etenkin silmissä,poskissa,huulienympärillä,ohimossa ym.Johtunee (neurologi,neurokirurgi,fysiatri)että lihasaktivaation häiriö,kun lihakset niin krampissa,jumissa,että rentoutuessaan alkavat sitten nykimään.Tähän on lääkkeitä kyllä.Itselläni pahimina nyt lapojen aluee,käsivarsien,pallean nykinät,sitten on pakaroissa,jaloissa,ihan joka paikassa,mutta vaurioitakin on laaja-alaisesti rangassa.Viisi vuotta tässä nykinää ollut,ja juuri levossa alkavat,rasituksen jälkeen voimistuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Huomenta) päivää sinullekin. Minulle tuli jo polvileikkauksen jälkeen silmän ympärille lähes vuoden kestänyt nykinä. Kysyin useammaltakin eri lääkäriltä, että mikä siinä voisi olla, mutta mitään järkevää vastausta en saanut. Mietin silloin, että olisiko se voinut jotenkin liittyä sen leikkauksen jälkeisiin tapahtumiin, mutta ilmeisesti ei. Vajaan vuoden kohdalla siihen tuli yksi isomman luokan kramppi, jonka jälkeen vaiva katosi hetkeksi kokonaan. Sittemmin se palaa aina välillä, mutta ei enää onneksi joka päiväisenä. Mutta tosiaan nyt leikkauksen jälkeen tuli laajemmin noita kasvojen alueen nykinoitä, jotka eivät onneksi jääneet pitkäaikaisiksi. Harmillisilta kuulostavat noin laaja-alaiset nykinät. On kerrassaan epämiellyttävä vaiva.

      Poista
  2. Kyllä.Tämä kuitenkin neurologien,neurokirurgien (jotka alaan erikoituneet hyvin),erittäin normaaleja ilmiöitä.samoin näitä lihasfaskikulaatioita,nykinöitä esiintyy muissakin keskushermosto,lihassairauksien yhteydessä/als,ms ym.)Harmittomia, mutta kiusallisia.Myös läheisellä alkoi kunnon "hiirirumba" kun selässä usean hermojuurenkompressio,sekä eräällä jolla rintarangassa (syöpäkasvain,on parantunut syövästä:))näitä päästä varpaisiin meneviä lihasnykinöitä,eli hermostoon liittyy.Lääkityksiä olen neurologilta saanut.Jos terveyskeskuksessa tai muulle lääkärille alat näistä kertomaan,voivat olla hieman ihmetyksissä,eivätkä ole koskaan kuulleetkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että sinulle on löytynyt sopivia lääkkeitä, joilla vaivaa saadaan kuriin. Tuohon sanaan harmiton törmäsin usein kun yritin tietoja aiemmasta nykinästä etsiä, joten päätin silloin olla siitä huolestumatta, mutta hermoille se kävi, kun se häiriköi muutenkin hankalaa näkemistä. Tuo siis aiheutti minulle lähinnä harmistusta. Voin vain kuvitella miltä tuntuu kun niitä on laajalti. Leikkauksen jälkeistä nykinää en ehtinyt edes ruotia kun niin moni asia vaati siinä huomiota. Ihan varmasti alaan perehtyneiltä saa osaavamman tiedon ja hoidon, mutta sinne saakka päätyminen vaatii sitten jo merkittävää haittaa.

      Poista