Tämän ohikiitäneen viikon alkajaisena oli vuorossa lähes kuusi viikkoa odotettu aika terveyskeskuslääkärille. Kello ei ollut vielä yhdeksää aamulla, mutta aikataulu oli jo ehtinyt pettää eikä minun vuoroni kuronut tuota eroa kiinni. Asialistalle olin kirjannut 8 kohtaa. Yritin kyllä aikaa varatessa varoittaa, että minulla on monta asiaa, mutta vastauksena sanottiin, että kerrot niistä sitten lääkärille. Sanoisin, että lääkäri alkoi näyttää vähän tuskastuneelta kun aina vaan oli asioita lisää. Jossain kohdin listaa olin kuulevinani hiljaista nurinaa siihen suuntaan, että eihän tällaista ehdi. Toisaalta minulla on huono kuulo, joten ehkäpä kuulin väärin. Eikä se mitään, sillä ensi viikolla me kokeilemme uudelleen.
Olisi ehkä pitänyt jättää jotain pois, mutta osa oli muualta ohjautuneita töitä kuten maksa-arvot, sormien ongelmat ja ajonäkö. Kipulääkityksen määritykseen olisi ollut vaihtoehto, mutta tk-lääkäri on lopulta kuitenkin se jolle lääkitykseni jatkaminen ohjautuu, joten parempi näin. Vaan hankalaa on hypätä tähän soppaan tässä vaiheessa. Sekä Larsenin syndrooman tuntemattomuus että pohjatietojen hajanaisuus tekevät hoidon vaikeaksi. Olisin toivonut maan nielaisevan minut kun vastasin missä-sinulla-on-kipua -kysymykseen. Päässä, niskassa, olkapäissä, kyynärpäissä, käsissä, selässä, lonkissa... ei noita voi käsittää ellei oikeasti ymmärrä millainen sairaus Larsenin syndrooma on. Lopetin kipujen luettelemisen kesken kun lääkärin kynä pysähtyi kesken kirjoittamisen ja pää kääntyi katsomaan minua jokseenkin epäuskoisen näköisenä.
Kipulääkeasia tuntui järjestyvän hyvin, mutta ei sittenkään onnistunut. Tarvitsemaani lääkettä ei oltu kirjoitettu lisää. Sitä on tosin reseptillä vielä jäljellä, mutta vanhalla annostuksella. Pitäisi olla vielä jäljellä, apteekista sanottiin. Ostin sitten annoksen nostoon kirjoitettua heikompaa vahvuutta, mutta se purkki ei kauan kestä, sillä sitä kuluu 12 nappia päivässä. Ensi viikolla en lähde vastaanotolta ennen kun minulla on kirjalliset reseptit! Samalla apteekissa kävi ilmi, että aiemmissakin resepteissä on sekaannusta, sillä yksi resepti on kirjoitettu tarkoitustaan vastaan ja toinen sössittiin apteekissa myymällä minulle väärää lääkettä. Tähän asti olen kestänyt tämän vuoden koettelemukset varsin hyvin, mutta nyt keitti yli ihan kunnolla. Ei ehkä pelkästään noiden lääkesotkujen vuoksi, vaan hallitsemattomien särkyjen ja kaiken takkuisuuden vuoksi. Kaikki asiat joutuu hoitamaan moneen kertaan.
Kivuista asialistalleni oli päässyt lonkan särky, kun en oikein tiedä mitä sille pitäisi tehdä. Ulkosyrjälle päädyttiin pistämään kortisoni-puuduteinjektio siltä varalta, että kyseessä on tulehdus. Kieltämättä ulkosyrjällä tuntui arkuutta. Tähän kuvaan ei nivuskipu oikein sovi, mutta tuleepa nyt testattua tuokin. Jos on vaikka monta monessa. Ja jos siinä todella on tulehdus, niin sitten tuosta voisi olla apua tilanteessa, jossa tulehduskipulääkkeet on poissuljettu vaihtoehto. Minulle ei ole ennen pistetty kortisonia, joten oli jännä nähdä miten siihen reagoin. Alku oli ainakin tyrmäävä, sillä hieman lonkkaa aristellen kävelin pois vastaanotolta ja muutamaa tuntia myöhemmin alkoi ärsyttävä jomotus, kuumotus ja näkyvät lihaskrampit. Ne kuitenkin rauhoittuivat nopeasti. Nyt kuudentena päivänä lonkan särky ei ole kadonnut, mutta ehkä se on vähän parempi.
Mainitsin myös olkapään särystä ja sen liikkeitä testattiin. Sanoin, että voin yrittää ottaa sen puheeksi ortopedin kanssa, sillä minulla oli aika yläraajaortopedialla. Tk-lääkäri epäili, että siinä voisi olla kiertäjäkalvosimen ongelmaa, mutta ortopedi ei ollut täysin vakuuttunut. Todettiin, että olkapääni on vahvasti dysplastinen eikä liiku normaalisti, joten pelkästään sen liikkeitä tarkastelemalla ei voi päätellä mitään. Ehkä ennemmin särkyä aiheuttaa dysplastinen nivel ja nivelrikko sekä toistuvat sijoiltaanmenot. Sitten kun olkapäät tekonivelletään niin kyseeseen tulee proteesi, jossa nuppi ja kuppi ovat päinvastoin kuin normaalisti. Tämä ei kuitenkaan ole nyt ajankohtaista.
Mutta... ortopedialla käynnin todellisena aiheena oli kyynärpäät. Niistä otettiin samalla uudet kuvat. Kyynärpää lonksahteli ikävästi ja kipeytyi pelkästään kevyestä tutkimisesta. Päätettiin, ettei ainakaan nyt keväällä vielä edetä tekoniveleen, sillä on selvää, että tarvitsen aikaa toipumiseen. Kevään aikana tehdään kuitenkin hermoratatutkimus (ENMG) molempiin käsiin, jotta hermojen kulut selviää. Asiaan palataan heti kesän jälkeen soittoajalla. Silloin sovitaan leikkauksen ajankohdasta. Kohteena tulee olemaan vasen kyynärpää. Ortopedin mukaan heille ajankohdalla ei ole väliä, joten minä päätän milloin sille tielle lähdetään. Käynnillä näin samalla kaularangan röntgenkuvat, jotka näyttivät tosi hienolta. Nikamat oli niin kauniissa jonossa, että niiden näkemisestä tuli vahva luotto siihen, että kyllä siitä vielä hyvä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti