Viime ajat on olleet vaikeita, mutta tämä viikko on ollut vähän parempi. Joskin pari päivää sitten aloittamani lääke aiheuttaa muiden oireiden lisäksi pahoinvointia. Lääkäri sanoikin sen olevan "paino negatiivinen" lääke, enkä totta vie ihmettele sitä ollenkaan, kun ruoan ajattelu etoo eikä suklaakaan maistu. Tuon ehkä kestän, mutta pupillien temppuilua en. Jos se jatkuu niin tämä kokeilu loppuu lyhyeen. Mutta mitä tulee parempaan viikkoon, niin oikeastaan haluaisin jatkaa tästä eteenpäin enempiä miettimättä. Jos vaan voisin uskoa, että tässä oli kaikki mitä uupumuksellani oli tarjota. Riskinä on, että asia tulee eteen yhä uudelleen ja upottaa minut vielä niin syvälle uppeluksiin, etten ehkä pääse enää ylös. Sen vuoksi harkitsen vielä pohjamutien kaivelua, vaikka se saattaa pitkittää tätä alavireisempää jaksoa. Matkan mitta ei ehkä sittenkään ole ainoa huomioitava asia.
Aika kuitenkin kuluu. Enää on reilut kaksi viikkoa siihen, että kaularangasta on jälkitarkastus. Se tarkoittaa toivottavasti sitä, että elämä jatkuu kohta ilman kauluria. Kaularangassa ei yleensä tunnu enää kipua, mutta suun avaaminen isommalle aiheuttaa kivun aivan yläniskaan. Myös rusahtelut ja naksahdukset jatkuvat jopa niin olemattomissa liikerajoissa mitä kauluri sallii. Joskus kuuluu tai tuntuu kuin kahden metallipinnan välistä hiertävää ritinää. Se on yllättävää, sillä ei siellä mitään liikettä luulisi voivan olla. Paitsi, että C1:ssä on ruuvien sijasta vain koukut, mutta outoa silti. Niskan alue on edelleen tunnoton ja toisella puolella on vielä turvotusta. Päänahka on kosketusarka ja osin tuntopuutteinen koko takaraivon alueella. Arpi on sen sijaan pysynyt siistinä. Myös vihlonta päässä on melkein pois eikä jatkuvaa päänsärkyä enää ole. Usein päätä alkaa kuitenkin särkeä, jos olen liian kauan lepuuttamatta niskaa.
Lepovajeeseen johtavat ainakin hoitokäynnit, joita on viime aikoina ollut paljon. Ne sisältävät yleensä paljon istumista. Tällä viikolla kävin silmätautien kuntoutuspoliklinikalla. Käynnin piti olla keväämmällä, mutta aikaistin sitä, sillä lukeminen oli muuttunut taas liian vaikeaksi. Näköni määrittäminen on hidasta hommaa - nytkin se vei lähes kaksi tuntia. Niska alkoi olla jo aika uupunut, mutta pääasia on, että näkö on taas paremmassa iskussa. Tuloksena lasieni toiseen linssiin kiinnitettiin entistä voimakkaampi kalvo, joka pakottaa silmää kohdistumaan oikein. On sanoinkuvaamattoman mukavaa kun kirjainten liike hidastuu eikä niitä joudu jahtaamaan. Kaukolaseissa vaikutus oli yllättävä. Ennen kalvon lisäämistä en edes tajunnut miten rauhatonta kauas katsominenkin oli. Vaan silmä tottuu näihinkin ja sitten tarvitaan taas lisää. Kalvot näyttävät laseissa kerrassaan hölmöiltä, mutta se on parempi ratkaisu kuin uusien lasien hankkiminen tämän tästä. Seuraava määritys tehdään viimeistään syksyllä.
Viikon positiivista virettä edesauttoi paluu ulkoilmaan ja liikkumaan. Alkuviikolla sain ulkoiluseuraa, joten uskaltauduin lähtemään kävelylle pelkkien kävelysauvojen tukemana. Paikoitellen oli vielä jäätä, joten varovainen piti olla. Myös pikkukivet on alustana vaikea, joten matkan mitalla ei voi ylpeillä. Se oli suuntaansa ehkä puoli kilometriä. Sitten oli lämpimällä seinustalla istuen hyvä pitää lepotauko ja ottaa vastaan kevätauringon parantavia säteitä. Myös tänään päivä oli niin lämmin, että ulkoilu kutsui taas. Seuraa ei löytynyt, mutta hyvin se meni. En voinut ottaa mitään kävelyn tueksi, kun parempi kyynärpää oli sijoiltaan eikä sillä kärsinyt pitää kiinni mistään. Juuri nyt sillä ei saa edes vesihanaa auki tai pysty kääntämään ovenkahvaa. Sen verran jännittyneempi kävelyasento kai oli, että nyt niskan lihakset kramppaa, mutta tästä se lähtee.
Ulkoilu ei suinkaan ollut viikon ainoa aktiviteettini, sillä nyt järjestyi vihdoin ensimmäinen allasterapia. Viime viikolla Kelataksi ei joutanut tulla ajallaan kuljettaman minua ja tälläkin kertaa auto oli myöhässä niin paljon, että ehdin jo huolestua, mutta ehdin viime minuutilla terapiaani. Stressaavaa. Odotan todella sitä päivää, kun minun ei enää tarvitse olla noiden kuljetusten varassa. Altaalta tullessa lihaksisto tuntui mukavan uupuneelta. Tässä vaiheessa ei ollut tarvetta äärimmilleen suunniteltuun terapiaan vaan oikeastaan kaikki niskaa rasittamattomat liikkeet saattoi todeta hyödyllisiksi. Lihaksissa on kauttaaltaan paljon kireyksiä ja huomaan myös lihaskunnon heikentyneen toipiluuden aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti