Ei se luutunut ole

Kaularankaleikkauksen jälkitarkastus oli. Kaikki on ihan hyvin tai ainakaan mikään ei ole vialla. Se ei vaan ole luutunut - ei siis vähääkään. Se ei yllättänyt, sillä tunnen edelleen liikettä yläniskassa. Tilanteesta huolimatta voin tuntemusten mukaan jättää kaulurin pois. Se on hyvä uutinen. Kuin myös se, että saan taas ajaa autoa. Joskin se oli hieman erikoinen keskustelun vaihe, sillä neurokirurgi esitti asian oudosti. Sanoi, että kannattaa miettiä onko ajaminen välttämätöntä - kun on ne silmätkin (ja nyt siis myös rajoitteet kaularangassa). Puolustauduin sanomalla, että silmälääkäri olisi ajamisen kieltänyt, jos olisi katsonut sen tarpeelliseksi eikä ääreisnäössäni ole vikaa. Lupasi lopulta purkaa ajokiellon, mutta nykyisin uskon nämä jutut vasta sitten kun sanat on kirjallisena. Liian monta pettymystä on kirjaukset vuosien varralla tuottaneet. Vastaanotoilla puhutaan yhtä ja kirjallisessa materiaalissa toista.

Huonompi uutinen on, että päätä ei ole toivottavaa yrittää kääntää eikä toisaalta taittaa niskaa taakse. Ei siis enää tähyilyä tähtiin eikä sivuille. Kokeillut en ole, mutten usko taaksetaivutuksen olevan kovin puutteellista - se on vaan kieltolistalla. Sen sijaan kierto on rajoittunut, mutta parin päivän kokemuksella sanoisin, että sitä on ihan tarpeeksi arjen eloon. Liikkeen äärirajoja kiellettiin testailemasta. Eli samojen suuntien rajoitukset kuin aiemminkin, mutta nyt niitä ei ohjaa kauluri vaan muisti. Riskinä on kiinnitysten irtoaminen. Ymmärsin niin, ettei edes luutuminen poista riskiä, mutta voisi kuvitella, että ainakin c1:ssä olevista koukuista voi ääriliikkeissä kiinnitykset helpommin karata niin kauan kun se ei ole luutunut. Luultavasti tunnen nimenomaan tuon kohdan liikkeen. Mihin luutuminen tai luutumatta jääminen käytännössä vaikuttaa, niin sitä en huomannut kysyä enkä sitäkään, että miksi pääni on vinossa.

Tästä jäi siis rajoitteita eikä se ollut tilannettani edistävä leikkaus. Ei samalla tavalla kuin lonkkaleikkaukset tai polvien tekonivelet. Toivon, että päänsärky häviää vielä kokonaan. Se ei enää ole koko aikaa kipeä, mutta eilenkin illalla alkoi äkisti voimakas päänsärky. Se oli jotain uutta, mutta ennen loppuarviota on annettava niskan lihaksille aikaa voimistua. Tällä hetkellä lihasrasitus on kova, sillä pyrin kaulurista eroon nopeasti. Edellisenä yönä nukuin ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen ilman tukea, ja nukuin hyvin. Heräsin täsmälleen samasta asennosta johon illalla pääni kallistin. Se on harvinaista herkkua. Nappikuulokekin oli äänikirjan jäljiltä edelleen korvassa ja puhelin sulavasti tyynyn vierustalla. Viime yö ei ollut samanlainen menestys. Nukuin kyllä hyvin, mutta aamulla niska oli jäätävän kipeä. Oli ilmeisesti tullut kiertoliikettä liikaa. Nukkuessa sitä on vaikea hallita. Nyt aion kuitenkin palata entisiin toimiini. En ota yltiöpäisiä riskejä, mutta en toisaalta voi viettää loppuelämääni varoen ja peläten joka liikettä.

Voin kuitenkin sanoa hyvästit ajatukselleni turvallisesta kaatumisesta. Nähtäväksi jää miten niska kestää menossani mukana. Liikkeiden rajoittamisesta ja uusista toimintatavoista tulee varmasti nopealla tahdilla ajatuksetonta toimintaa. Uhkana näen lähinnä juuri äkilliset tilanteet kuten kaatuminen tai äkäinen jarrutus autolla. Jatkossa niskaa kontrolloidaan vielä yhden vuoden kohdalla, joten ihan vielä tätä näytelmää ei ole saatettu loppuun, mutta kenties siihen mennessä luutumisasiakin on kunnossa. Luutumattomuus ei myöskään ole este nukutukselle, jos sellaista satuttaisiin esim. kyynärpään operoinnissa tarvitsemaan. Neurokirurgi selitti asian (ja hyvältä kuulosti), mutta en enää muista miten asia meni. Kerrassaan onneton muisti minulla nykyisin, mutta pääasia lienee, ettei tuo ole ongelma jatkossakaan.