Neljä kuukautta niskaa

Kaularankaleikkauksesta tuli aiemmin tällä viikolla kuluneeksi neljä kuukautta. Aika on kulunut niin nopeasti, että tuntuisi kuin siitä olisi jo paljon enemmänkin aikaa. Aika lienee silti suurin selittävä tekijä sille, ettei se ole kunnossa. Se oli kuitenkin isonpuoleinen leikkaus. Pelkästään niskan lihakset on edelleen täysjumissa. En tiedä pitäisikö niille yrittää tehdä jotain vain annanko vain ajan hoitaa tehtäväänsä. En tosin tiedä auttaako aika vai olisiko niille pakko kokeilla jotain aktiivista ratkaisua. Toimintakyky on joka tapauksessa vajavainen niin kauan kun jumitukset pitää. Sekä autoilu että pyöräily pahentavat tilannetta, mutta kummastakaan en luovu. Fysioterapeutti käsitteli niskan ja yläselän aluetta kertaalleen, mutta sillä ei ollut vaikutusta. Ei ainakaan positiiviseen suuntaan. Päinvastoin, hetkeksi kaikki tärinä alkoi taas sattua niskaan ja pistävä kipu aivan yläniskassa lähellä kallonpohjaa alkoi taas enemmän vaivata. Nyt tilanne on taas palautunut ennalleen.

Mitään normaalia tunnetta niskassa ei ole missään vaiheessa ollut. Se tuntuu juuri siltä mitä se onkin eli siltä, että siellä on ylimääräistä materiaalia. On lähes vastustamaton halu väännellä niskaa eri suuntiin ja sitä kautta saada avatuksi lihasjumeja, mutta kun se ei ole suositeltua toimintaa. Nukkuminen on niskan takia edelleen aika hankalaa, sillä sopivan asennon löytyminen ei ota onnistuakseen. Aamuisin herään järjestään liian aikaisin sen vuoksi, ettei niska kestä enää hetkeäkään nukkumista. Ongelmat harvoin jäävät paikallisiksi eikä niin ole tässäkään tapauksessa. Vaikka pääni ei ole enää koko aikaa kipeä, niin siinä saattaa yks-kaks varoittamatta alkaa huomattavan voimakas särky. Myös vihlontaa päässä on toisinaan taas esiintynyt. Olkapäihin säteilee omien ongelmiensa lisäksi myös niskaperäistä kipua. Ei minulla ole leikkauksen jälkeen ollut yhtään kipulääkkeetöntä päivää, vaikkei mistään suurista määristä ole kyse. Siinä on kuitenkin selvästi negatiivinen kehityssuunta aiempaan verrattuna.

Joudun vähän ponnistelemaan, jotta keksin asioista jotain hyvää. Kyllä niissä sitä varmasti on. Ihan varmasti. No arpi näyttää hyvältä. Onhan sekin jotain. Tärkein positiivinen on ehdottomasti viimeisen kuukauden aikana lähemmäs normaalia palautunut vapaus. Se on keventänyt mielialaani, joka on kuitenkin yliherkkä kaikille pienillekin vastoinkäymisille tai stressille. Olen taas alkanut liikkua, jotta heikonlainen kunto vähän paranisi. Pyörällä ja kävellen nyt lähinnä. Pari kertaa olen myös käynyt uimahallilla omatoimisesti. Allasterapiassahan olen käynyt jo lähes pari kuukautta. Vesi parantaa oloani monella tavalla. Siitä puuttuu kaikki otsaa rypistävä suorittaminen. Minulla on vedessä ollessa vähemmän kipuja ja ennen kaikkea hengitys toimii siellä helpommin. Uimahalli menee kuitenkin kesäksi kiinni, joten jotain muuta on keksittävä. Siinä missä vesi on ilonaihe, niin samaa ei voi sanoa kävelystä tai pyöräilystä. Yksikään polkaisu tai yksikään askel ei ole vaivattoman kivuton, mutta jollain tavalla nautin kivun voittamisesta.

Eilen kävin ensimmäistä kertaa kokeilemassa pururataa moneen vuoteen. En ole käynyt siellä ainakaan kolmeen vuoteen. Todennäköisesti aikaa on kulunut vielä enemmän. Paikatkin näytti niin vierailta jo. Vähän jännitti, että miten se sujuu kun korkeuseroa on kuitenkin selvästi lähiympäristössä kävelyä enemmän. Se meni yllättävän hyvin - oikeastaan vähemmillä kivuillakin kun muut lähiaikojen kävelyt. Silti se haastoi kuntoa enemmän kun pitoa jalan alla ei ole samalla tavalla kuin asfaltilla. Tuli ihan sellainen olo kuin olisin oikeasti kuntoillut. Kävelin sen jokseenkin samassa ajassa kuin silloin ennen. Minusta on outoa, että kävelynopeus ei ole noussut yhtään. Aiemmin minulla oli sentään useita kertoja sillä matkalla sijoiltaan menneet polvet. Nyt ihastelin sitä miten hienosti polvet oikeastaan toimii. Ei ne ole kivuttomat - ei sinne päinkään - mutta paikallaan ne pysyvät takuulla. Se antaa mahdollisuuden kävelyn aikana miettiä muutakin kuin polvia. Voin nauttia metsästä ympärillä ja ylipäätään luottaa seuraavaan askeleeseen.