Kyynärpäiden tai ylipäätään käsien asia oli ensimmäisessä hoitolinjauksessaan jotakuinkin kaksi vuotta sitten. Silloin päätettiin, että polvien tekonivellys on vuorossa ensin ja vasta sitten palataan käsien asiaan. Se olikin silloin itsestään selvä valinta, sillä olin jo menettänyt kyvyn kävellä ja polvileikkaukseen taisi olla aikaa vain pari viikkoa. Toivuin hitaanlaisesti polvileikkauksista ja käytin kyynärsauvaa (enemmän tai vähemmän) pitkälle seuraavan vuoden puolelle. Myös seuraavassa tilannekatsauksessa päädyttiin siihen, ettei ole järkevää lähteä vielä leikkaamaan kyynärpäätä. Ei ennen kuin kävely sujuu ja eikä ennen kaikkea, koska tarvitsin aikaa toipumiseen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Henkikulta oli kai aika ohuissa pitimissä silloin polvileikkauksien jälkeisissä komplikaatioissa. Sittemmin väliin änkesi kaularankaleikkaus aiemmin tänä vuonna, mutta nyt on kyynärpään vuoro. Siihen laitetaan saranallinen tekonivel.
Vaikka vikaa ja oireita on molemmissa kyynärpäissä ja molemmissa olkapäissä, niin vasemman kyynärpään hoitaminen on ainut oikea lähtökohta. Muita korjaillaan, jos korjaillaan, tarpeen mukaan tulevina vuosina. Varmasti tämä nyt tuleva leikkaus kartoittaa mahdollisuuksia ja määrittää niidenkin suuntaa. Käsittääkseni korjausjärjestys olka- ja kyynärpäiden osalta on nimen omaan näin, että ensin kyynärpää ja vasta sitten voidaan joskus korjata olkapäätä. Vasen kyynärpää on oikeaa enemmän viallinen eikä sitä ole enää pitkään aikaan pystynyt käyttämään muuten kuin kevyissä ja lähellä vartaloa suorituissa avustavissa töissä. Siinä on merkittävän suuri ojennusvajaus ja viimeisinä vuosina vaivoina on olleet myös sormiin säteilevä kipuoire ja useat sijoiltaanmenot. Keväällä otettu 3D CT-kuva näytti kyynärpään merkittävän deformiteetin lisäksi myös pieniä kystisia muutoksia.
Jotenkin nurinperisesti tänä kesänä oikea kyynärpää on ollut keskimäärin vasenta kipeämpi (pl. vasemman kyynärpään kipeät sijoiltaanmenot), mutta kivusta huolimatta sitä pystyy ja on ollut pakko käyttää, joten on se oikeasti silti paremmassa kunnossa. Toivon, että sen kuormitus vähenee, jos (leikkauksen onnistuessa) saan vasemman käden paremmin käyttöön ja tekemään omaa osuuttaan. Muutenkin vasen on turvallisempi aloituskohta, sillä olen oikeakätinen. Mutta tietysti kaikessa on riskinsä eikä se tässä tapauksessa ole välttämättä se pienin. Kun lähdetään suoristamaan kyynärpäätä, joka ei ole koskaan ojentunut suoraksi, niin pehmeät kudokset ei välttämättä suostu ihan niin vaan yhteistyöhön. Tekonivelen asentamisen sinällään ei luulisi tuottavan ylivoimaisia vaikeuksia. Tuo viimeinen on tosin vain minun arveluni asiasta, josta en mitään tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti