maanantai 13. elokuuta 2018

Vihdoin vähän aikaa


Oikeastaan ensimmäiseen kertaan koko tähän vuoteen olen voinut ottaa itselleni aikaa olla rauhassa. Ihan tarkoituksella laitoin fysioterapian hetkeksi tauolle - sattumoisin samaan aikaan kun avustaja lomailee. Kappas kummaa. Kalenteri on ollut nyt jo toista viikkoa mukavalla tavalla väljä ainakin mitä tulee välttämättömiin menoihin. Jäljelle jääneet on olleet luonteeltaan sosiaalisia tai ainakin vapaaehtoisia. Pidän tätä tapaa sopivana nollauksena ja aikana käydä läpi kaikkia tapahtumia. Se on kummallistakin, että mieleen vasta nyt nousee yksityiskohtia alkuvuoden sairaalareissusta ja toipumisesta. Asioita, joiden käsittelyyn ei ole ollut voimia.

Vihdoin loppui myös verenohennuslääkitys, joten keuhkoveritulpan voin nyt taputella unohduksiin toivottavasti iäksi. Erityisen hyvä puoli on, että lääkityksen loppuminen helpottaa merkittävästi kivunhoitoa. Voin palata normi kuvioon tulehduskipulääkkeiden osalta. Se on hyvä, sillä tällä hetkellä en tarvitse juuri mitään vahvempaa lääkettä. Aloitin heti kuuriluontoisen jakson, sillä vähän siellä ja täällä on meneillään jotain kipuja. Erityisesti käsinivelissä, sormissa ja polvessa. Polven osalta huomasin apua heti, sillä en ole moneen viikkoon päässyt kulkemaan portaita alas vuorotahtiin, mutta nyt muutamat yrittämäni askelmat ovat onnistuneet ilman kipua.

Avustaja on tosiaan lomalla. Se alkaa jo näkyä elinympäristössäni. Olisi ollut mahdollista hakea sijaista, mutta päätin pärjätä ilman. Tarvittaessa saan apua lähipiiristä (on erikseen mainittu, että pyydä jos tarvitset apua), mutta en ole halunnut vaivata. Ajattelen, että voin elää vähän vähemmän siistissäkin ympäristössä nämä viikot. Hiljakseen teen tietysti perusasioita omalla tasollani. Vuosien varrella elämäni on muokkautunut monella tavalla kykyjäni vastaavaksi. Siksi minulla on ollut rajallisesti käyttöä avustajalle, sillä en ole osannut muuttaa elämääni mitenkään enemmän apua vaativaksi, vaikka siihen olisi nyt ollut mahdollisuus. Eli kaikkea ei enää välttämättä tarvitsisi ratkoa siltä pohjalta, että pystykö tekemään jotain vaan avustettuna olisi enemmän mahdollisuuksia. Ehkä joskus tulevaisuudessa osaan tarttua uusiin asioihin.

Pienen irtioton tein viime viikolla kun lähdin pariksi päiväksi ja yöksi maaseudulle. Oli tarpeellista irrottautua hetkeksi myös laitekannastani. Puhelin tietysti oli mukana ja sillähän hoituu aika monet asiat nykypäivänä. En silti pysty esim. kirjoittamaan puhelimella mitään pidempää tekstiä, sillä se on vaivalloista näön takia ja myös siksi, että kädet väsyy nopeasti. Eikä poikkeuksellisen muotoiset sormet (Larsenin syndrooman tuntomerkkeihin kuuluvat cylindrical-shaped fingers ja square-shaped thumbs) oikein toimi pienillä kosketusnäytöillä vaan niillä tulee tökkäistyä aika usein hallitsemattomasti mihin sattuu. Joka tapauksessa pari päivää askeettisissa oloissa sai taas arvostamaan oman kodin mukavuuksia. Toisaalta puulämmitteinen sauna on aina elämys ja yöllä oli ihmeellisen pimeää kaupungin valoihin tottuneelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti