Ortopedi soitti sovittuna päivänä. Tiedän, se olisi melkein huutomerkin arvoinen asia, mutta päädyin pisteeseen. Yleensä saa turhaan odotella soittoja, mutta tämä asia hoitui nyt yllättävän tehokkaasti. Puhelun aiheena oli olkapääni, joka on kyynärpään leikkauksen jälkeen ollut koko ajan pari senttiä pois paikaltaan. Se aiheuttaa rasitetta pehmeille kudoksille, jotka venyvät ja löystyvät entisestään. Sen huomaa hyvin lisääntyneestä leposärystä, ja ehkäpä koko käden hermosärkykin on siitä johtuvaa. Tai sitten se johtuu jostain muusta, vaihtoehdoistahan ei ole pulaa. Toinen olkapää on jo pitkään ollut se oireellisempi, mutta nyt kun olat särkevät yhdessä, niin öistä on tullut liian usein valvottavia. Univajetta jää. Se tuntuu paitsi jatkuvana väsymyksenä niin myös kyvyttömyytenä tarttua lääkkeettömiin kivunhoidon menetelmiin. Muutenkin yhä vielä vaan jatkuu huonompi jakso kipujen suhteen. Sitkeää sorttia tällä kertaa.
Olkapääni ongelma oli tosiaan ollut laajemmassa keskustelussa - ihan niin kun ortopedi lupasi sen viedä. Osallistujat näyttivät etenemiselle vihreää valoa. Niinpä tilanne on nyt se, että "voidaan se leikatakin". Olkapään tekonivel on siis todellisessa harkinnassa vuosia ennen aikojaan. Mitään päätöstä tai aikataulua leikkaukselle ei kuitenkaan ole. Olkapäästä otetaan nyt ensin kiireellisenä magneettikuva. Aika kuvaukseen tulikin todella nopeasti, se on jo ensi viikolla. Joskus asiat etenevät niin nopeasti ettei tahdo ehtiä kalenteria päivittämään samaan tahtiin. Viime aikoina on ollut paljon muutoksia aikatauluissa, mm. terapioita on siirretty tai vaihdettu niin usein, että alkaa olla todellinen uhka siitä, että olen oikeassa paikassa väärään aikaan. Tai sitten päinvastoin, mutta kuva-aika on kuitenkin hyvin muistissa. Sen perusteella suunnitellaan jatkot olkapäälle.
Puhelun päätteeksi kysyttiin jopa, että onko tarpeeksi kipulääkkeitä! Nyt kyllä laitan huutomerkin. Se kysymys menee suoraan ihmeiden kirjaan, sillä enpä muista, että kukaan heistä olisi koskaan tuota kysynyt, vaikka olen nähnyt monia, ja vaikka on ollut aika outoja ja näyttäviä ongelmia, ja kipujakin nivelissäni. Kivunhoito on aina tapahtunut jotain muuta kautta. Automaattisesti vastasin, että pärjään niillä mitä on, mutta eihän se oikeastaan ole totta. Päinvastoin, on ollut hallitsemattomia kipuja niin olkapäässä kuin muuallakin, mutta eivät ne oikeastaan ole helposti ratkaistavissa lääkkeitä lisäämällä. Lääkekokonaisuuden muuttaminen vaatisi koko tilanteen arviointia. Ehkä pyrin jossain vaiheessa terveyskeskukseen, sillä tuosta usein parjatusta paikasta olen saanut viimeisen vuoden aikana varsin hyvän ja yritteliään (ja apteekkia usein hämmentäneen) kivunhoidon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti