Reilut pari kuukautta on nyt kulunut kyynärpään tekonivelleikkauksesta. Tällä viikolla oli siihen liittyen jälkitarkastus. Aika jännä tunne oli ennen tuota käyntiä, edellisenä iltana jo. Ei voi sanoa, että se olisi jännittänyt - ei tosiaankaan, sillä onhan näitä ollut niin usein ettei voi laskuissa pysyä. Silti, jotakin erilaista käynnin ajatukseen sisältyi. Ehkä jonkinlaista väsymistäkin. Mietin myös, että saanko sanotuksi ne asiat, jotka pitää saada sanotuksi. (On epätavallista, että minulla ylipäätään on näissä tilanteissa mitään kerrottavaa; enkä ole sujuva kertoja.) Nytkin alku oli hankala. "Mites se kyynärpää?" "Ihan ok (mumisee)." "Huonosti?" "Ei, kun se on ihan ookoo (vähän reippaammin sillä kertaa)."
Alun jälkeen potkaisin itseäni napakasti (mielikuvissani sentään vain) ja skarppasin olemustani, jotta saisin asiat kerrotuksi. Huh. Kaikki epämääräiset kysymykset, joihin ei ole yksiselitteistä vastausta, aiheuttavat minulle aina takalukon. Jotain jäänteitä takavuosien kiusallisesta ujoudesta on aina vaan jäljellä. Tiedän, että epämääräinen kysymys kysytään aina kaikkialla, mutta en koskaan valmistele vastausta. Ehkä siksi, että kattavaan vastaukseen joutuisin pitämään pitkän puheen, ja sehän ei sovi. On paljon helpompaa vastata selkeään kysymykseen, kuten että onko se vielä kipeä? On. Lopulta noihin yksityiskohtiin kuitenkin aina mennään. Katsotaan kuvia, väännetään, käännetään ja kokeillaan tuntoa ja voimia.
Lopputulos: kuvat näyttää hyviltä ja toipuminen on aikataulussa. Kenties pois lukien pari viikkoa sitten tapahtunut sijoiltaanmeno. Sitä ei nyt vääntelemällä saatu tapahtumaan. Hyvä kai, sillä se todella sattuu, mutta syyn selvittelyä se olisi helpottanut. Värttinäluuta ortopedi piti mahdollisena aiheuttajana. Sanoi, että se ei kenties ole vielä löytänyt paikkaansa. Sen pää jouduttiin tosiaan leikkauksessa katkaisemaan pois ja siksi se on muodoltaan jotenkin kulmikas. Ilmeisesti se voi vielä muokkautua paremmaksi, ja sitä myötä tuoda jopa lisää kiertoliikettä käteen. Kiertoa on jo nyt vähän. Leikkauskertomuksen mukaan sitä ei alkuun ollut. Eikä sitä nytkään kovin paljoa ole, mutta varsinkin toiseen suuntaan on selvemmin. Itse en pidä yllättävänä, että nivelistäni löytyy liikettä, jos niille tilaisuus tulee.
Kiertoliikettä saisikin toki tulla lisää, mutta on mietittävä mitä se maksaa. Jos sen hintana on toistuvat sijoiltaanmenot värttinäluussa tai sitten ranteessa, joka on siis tämän kiertoliikkeen aisapari, niin sitten pärjäisin mieluusti ilman. Ortopedin mukaan myös lihasteni kyky oppia tekemään tuo kierto on epävarmaa mahdollisten (tai todennäköisten) surkastumien ja toisaalta toisten lihasten liiallisen vahvuuden vuoksi. Nyt harjoittelu keskitetään pääosin kiertoon. Ranne on harjoitteiden rajoitus, sillä se kipuilee liikkeissä, kuten myös monissa arkipäivän tilanteissa, jossa kiertoliikettä tulee. Kädessäni ei ole ikinä ollut paljoa kiertoliikettä, mutta ehkä kuitenkin enemmän kuin nyt. Tai voi olla, että se on aina ollut ranteen ja olkapään avustamaa. Nyt ainakin huomaan, että ranne lähtee helposti ylisuorittamaan liikettä.
Kysyin myös olkapään tilanteesta, vaikka on vähän kyseenalaista kuuluiko asia tälle käynnille ja ennen kaikea reumaortopediaan, joka ei ole minulle mikään itsestään selvä valinta hoitopaikaksi. Ehkä siltä kantilta, että kyynärpään leikkaus jotenkin vaikutti olkapään tilanteen heikkenemiseen (mutta ei varmasti ole sen alkusyy). Käsistäni on aikanaan tehty lähete koko pakettina eikä yksin kyynärpäiden osalta eli ehkä ainakin laitos on oikea. Hoito on tavallaan kesken olkapäiden osalta. Niistä on olemassa kuvat ja karkea pitkän ajan hoitoarvio. Tosiasiassa olkapäitteni tilanteeseen ei ole ikinä erityisen tarkkaan perehdytty missään. Ei siitä huolimatta, että ne aiheuttavat kipua ja haittaa. Se on kaikkiaan vähän outoa, sillä epävakauden kuitenkin tiedetään yleisestikin olevan merkittävä haitta, mutta ehkä on niin, että kun on paljon vikaa, on oletuksena myös kyky kestää mitä vaan.
No, joka tapauksessa olkapään hoitolinjaa olisi ehkä syytä päivittää. Tarvittaessa voin lähteä terveyskeskuksen kautta, mutta sen tiedän olevan pitkä ja kivinen tie. Ortopedi ehdotti ensin epämääräisesti kantositeen käyttöä, mutta ajatteli sitten nopeasti uudelleen, ettei se ole hyvä juttu kyynärpään kannalta. Sille on nyt tärkeää olla suorana mahdollisimman paljon. Kantositeestä voi silti tulla välttämätön, sillä olkapään tilanteelle ei ole mitään nopeaa ratkaisua. Kantoside pitäisi olkaa paremmin paikallaan ja helpottaisi kipua varsinkin kävellessä. Leposärkyyn ja olkapään liikkeen kipuihin se ei auta. Mutta... erinäisten vaiheiden jälkeen asia päätyi ortopedin sanoihin "minä otan tämän asian hoitaakseni". Käytännössä se tarkoittaa asian viemistä laajempaan keskusteluun. Myöhemmin selviää miten asia etenee vai eteneekö mitenkään. Kyynärpäästä sen sijaan on uusi kontrolli jo parin kuukauden päästä.
Tulevalla viikolla suuntaan vaihtelun vuoksi kaularanka-asioiden pariin eli kaularankaleikkauksen vuosikontrolli on vuorossa. Oikeastaan ihan mielenkiinnolla odotan kuvien antia. Silloin kolmen kuukauden kohdalla luutuminen ei ollut vielä valmis eikä sen jälkeen ole väliaika tietoja. Rohkenen sentään uskoa, että kaikki olisi kunnossa. Tuon käynnin jälkeen voisi olla hyvä hetki hankkia kuvia itsellekin nähtäväksi, vaikka olen kyllä kuvat vastaanotoilla äkkiseltään nähnyt, mutta huvittaisi tutkia niitä tarkemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti