Punnittava päätös

Viimeiset viikot olen ottanut taloudenpidossa rennosti. Avustaja oli lähes kuukauden lomalla enkä katsonut tarpeelliseksi, enkä muutenkaan ollut siinä kunnossa, että olisin tarttunut toimeen. Perussiisteyttä noudatin toki. Vain kerran ryhdyin oikeasti siivoamaan. Sen vaikeus yllätti. Erityisesti käden kunto on viime kesään ja avustajan silloiseen lomaan verraten selvästi huonompi. Surullista sinällään, kun sitä kuitenkin on tällä välillä yritetty korjata eikä huonontaa. Pelkkä imurointi oli yksinkertaisesti sekä kivuliasta että turhautumista aiheuttavaa toimintaa, vaikka oikea käsi entiseen tapaan toimiikin. Oman toimintakyvyn lasku käy hermoille. Sitä ei haluaisi uskoa todeksi.

Suunnitelmissani on/oli luopua avustajasta syksyn aikana. Nyt en ole asiasta aivan yhtä varma kuin vielä keväällä, joten tuumailen ja kuulostelen asiaa ihan rauhassa. On punnittava hyödyt ja haitat. Henkisesti oloni oli parempi ilman avustajaa. Kaupassa kävin lopulta tämän tästä hakemassa pieniä määriä kerrallaan, sillä painavan kassin kantaminen ei ole mahdollista. Jos hain enemmän, niin sitten taktiikka oli ajaa autolla ovelle ja nostaa kassi hissiin ja sitä myötä. Vähän vaivalloista, mutta mahdollista niin kauan kun säilytän kykyni ajaa autolla. Se kyky ei vaan ole ikuinen. Se pitää muistaa. Välillä lääkitys tai kivut estävät jo nyt ajamisen.

Henkinen hyvinvointi ja tietynlainen itsenäisyyden ja normaaliuden tunne painavat vaakakupissa aika paljon, mutta kulunut kuukausi oli haasteellinen. Oli monta tilannetta, jossa avustajasta olisi todella ollut apua. En ymmärrä miksi tämä asia ja avuntarve on minulle niin vastenmielinen. Ahdistava suorastaan. Siitä tulee vaikea päätös. En tosin joudu sitä pakotetusti tai nopealla aikataululla tekemään. Oikeastaan tässä syksyssä ja tulevaisuudessa ylipäätäänkin on kysymysmerkkejä, jotka vaikuttavat päätökseen.

Yksi niistä on tietysti olkapään tilanne ja sille valittava hoitolinja. Sen lisäksi huimaus on toistunut vähän lyhytkestoisempana, mutta melko voimakkaana joitakin kertoja. Jos se alkaa näin taajasti vaikuttaa arkeen ja toimintakykyyn, niin sitten sille pitäisi löytää joku selitys. En onneksi ehtinyt varata aikaa kuulontutkimukseen, johon tk-lääkäri teki lähetteen tuon huimauksen vuoksi. Onneksi siksi, että minulle tuli aika hoitosuunnitelman mukaiseen kuulokontrolliin ja korvalääkärille, joten korvien syyllisyyden osalta asia selvinnee paremmin sitä kautta.