Mieli käy matalalle kun mietin tulevia aikoja. Tulevia vuosia jatkuvan kivun ja toimintakyvyttömän käden, olkapään kanssa. Mitään ei voida tehdä, sillä mitään vikaa ei dysplasian ja lievän kuluman lisäksi olkapäässä ole. Ortopedin mielestä nivel on kliinisesti stabiili. Epäselvää on, että miten se kävi ilmi. Olkapäätä ei ainakaan paidan läpi voinut kunnolla nähdä. Käden liikkeistä sitten kaiketi, ja vanhasta röntgenkuvasta ja ehkä vielä enemmän alkuvuonna otetusta magneettikuvasta. Viimeksi mainitussa nivel oli painojen avulla väännetty lievään ulkokiertoon. Kyllä se siinä varmasti paikallaan oli. Eli minulla on "vain tunne" sijoiltaan olevasta olkapäästä ja toimimattomasta kädestä. Vai niin. Väitän kuitenkin tunnistavani sijoiltaanmenot lääkäriä paremmin. Ainakin omani ihan varmasti. Niistä minulla on monen vuosikymmenen päivittäinen kokemus. Olkapäästä sen voi silmin havaita ja ennen kaikkea tuntea ulospäinkin.
Mielestäni siitä asiasta ei pitäisi joutua edes keskustelemaan. Se osoittaa ymmärryksen puutetta, joka jättää minulle kuvan siitä, ettei minua osata hoitaa oikein perustein ja sitä myötä oikein. Tunnen jääväni totaalisesti yksin tämän asian kanssa. Kipu on liian epämääräistä eikä muka voi tietää sen tulevan olkapäästä. Tietyllä tavalla se on totta, sillä kipua on olkapäässä, kyynärpäässä ja ranteessa. Niitä on välillä vaikea irrottaa toisistaan, mutta tunnen kyllä olkapään säryn ja erityisesti tunnen terävät vihlaukset, jotka estävät voiman käytön jopa altaassa. En lopulta malttanut olla kysymättä, että ymmärrättekö te täällä edes, että ihmisellä voi olla muitakin vikoja ja ongelmia kuin nivelrikko. Ortopedi myönsi, että parantamisen varaa on.
Sitten oli puhe olkapäätuista. Sanoin, ettei ne auta, että kaikki markkinoiden mallit on kokeiltu. Ei siinä mitään, mutta se meni liian pitkälle kun ortopedi piti niiden toimimattomuutta todisteena siitä, ettei luudutuskaan auta. Siis mitä ihmettä, äimistelin. Oli pakko kurtistella kulmia ja sanoa lopulta, etteivät ne nyt sentään taida toisiaan vastaavia asioita olla. Tiedän kyllä ortopedin ymmärtävän sen asian oikein hyvin, joten ihmettelen koko outoa sivujuonnetta keskustelussa. Mietin, että paljonko ihmisiä oikein vedätetään noissa keskusteluissa. Ne ovat laadultaan täysin epätasa-arvoisia, kun toinen tietää niin paljon enemmän ja voi sanoa käytännössä mitä vaan. Luulenpa, että tuon ainoa tarkoitus oli tehdä ortopedin kanta selväksi eli se, että luudutusta ei kertakaikkiaan haluta lähteä tekemään. Selväksi se tulikin.
Minulla ei ollut valmista ajatusta siitä mikä tähän tilanteeseen on hyvä ratkaisu. Huonompi asia oli, ettei ortopedillakaan ollut mitään ratkaisua, joten oli parempi kieltää koko ongelma. Ei leikkauksia, pistoksia, tukia, lääkkeitä... tai muutakaan. Ei ole tarjolla muuta kuin kärsimys. Tässä hetkessä uskon, että luudutus veisi kivun olkapäästä ja toisi siihen vakautta. Liikkeen se kiistatta veisi, mutta käyttökelvottoman heikkoa se on jo nyt sekä kivun että epävakauden tähden. Se ottaisi ja antaisi - niin kuin muutkin leikkaukset. Täysi kysymysmerkki olisi sen vaikutus kyynärpäähän ja ranteeseen. Kärsimystä ei leikkaushoito välttämättä poistaisi, jotenkin niin ortopedi sen sanoi. Aika loputtomalta ja tuskaiselta kuitenkin tuntuu tie edessä. Pahemmalta vielä vähättely ja se, että toivo paremmasta on otettu pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti