Aika rientää monella tavalla. Olen odotellut hyvien ideoiden pulpahdusta pintaan sekä tätä tekstiä että ennen kaikkea elämää ajatellen. Vaan aika hiljaista on. Lähinnä pieniä pulpahduksia silloin tällöin. Elokuussa on kuitenkin aika palata arkeen, vaikkei heti alkuun ihan täydellä teholla. Mitään kunnollista katkoa ei tänä kesänä tullutkaan. Sen parin viikon aikana, jolloin oli vähän hiljaisempaa, sattui harmillisia laiterikkoja ja muita arjen murheita. Sen nyt tietää, ettei mikään kestä niinkuin ennen. En harmittele enemmälti sitä, että hajosivat vaan sitä, että aiheuttivat vaivaa minun ns. lomaviikoillani. Olisin kaivannut pienen stressivapaan vyöhykkeen puskuroimaan vuoden puoliskot toisistaan.
Tällä viikolla oli viimeinen käden fysioterapia. Ihan paikallaan se olikin jo lopettaa, sillä mitään kovin suurta menestystä sillä ei ole enää viime kertoina saavutettu. Se alkoi marraskuulla kyynärpään terapiana. Siihen tarkoitukseen se oli ihan paikallaan, sillä sitä myötä kädestä tuli melko suora. Luulisin, että suorempi mitä olisin sitä itse saanut omin voimin ojennettua. Myöhemmin se jatkui olkapään ongelman vuoksi. Tilanne on kuitenkin se, että minulla on edelleen arjessa toimimaton, voimaton, kipeä, särkevä ja holtiton käsi. Käsi, joka ei vaikuta olevan parannettavissa fysioterapialla. Siinä on limittäin liian monta ongelmaa (olkapää, kyynärpää, ranne), jotta sitä pystyisi edes harjoittamaan kunnolla.
On vähän epäuskoinen olo, että tällaiseksiko se nyt jää? Olin kai ajatellut, että tilanteeni voi välillä olla uppeluksissa kaikissa elon tyrskyissä, mutta sitten pulpahdan taas pintaan kuin sitkeä korkki. Ei, en minä luovuta. Tekonivelen osalta paranemista voi vielä tapahtua, mutta se ei ole edistynyt moneen kuukauteen. Se kärsii ilman muuta sijoiltaan olevasta olkapäästä, joka ohjaa kaiken tuotettavan voiman kyynärpäälle, joka puolestaan ei ole sellaisessa toipumisen vaiheessa, että se pystyisi homman hoitamaan. Toivon ainakin, ettei kyynärpäässä ole mitään vialla. Hermo tosin oikuttelee myös sen kohdalla. Se on ehkä ottanut siipeensä leikkauksessa tai sitten siihen tulee venytystä. Näin arvelen siitä, että kyynärpään ojentaminen aiheuttaa vihlontaa ja osa sormista kadottaa vaihtelevasti tuntoa kyynärpään ollessa ojennettuna.
Elokuu on siis alkanut. En oikein todeksi jaksa uskoa, että aika katoaa käsistä. Tälle kuulle olisi tiedossa ainakin pari lääkäriaikaa. Ensin plastiikka/yleiskirurgille kasvaimen tiimoilta ja sitten ortopedille olkapään ongelmaa ruotimaan. Ensin aloitetaan kuitenkin näytteellä, joka otetaan kasvaimesta ultraääniohjauksessa. Biopsiasta on siis kyse. Hieno juttu, että tämä asia edistyy vihdoin vähän joutuisammin ja saan ainakin tietää tarkemmin, että minkä sortin asiasta tässä on kyse. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että kuulen tuloksen suoraan enkä pelkällä kirjeellä tai soitolla. Kirjeelle kun on turha kysymyksiä esittää tai mielipiteitään kertoa. Nyt saan ainakin mahdollisuuden kertoa toiveeni kasvin poistamisesta. Sikäli, että sitä ei automaattisesti haluttaisi sieltä pois ottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti