On myöhä - jotain varhaisen aamun ja keskiyön väliltä. Ei ensimmäinen eikä viimeinenkään tällainen yö. Kyseessä voisi olla mikä tahansa yö. Siitä kertoo sekin, että tämä kirjoitus valmistuu eri yönä kuin se on kirjoitettu. Samoissa mietteissä silti. Tiedän, että valvomisen jälkeen alkavasta päivästä tulee vaikea. Olin suunnitellut sille kaikenlaista puuhaa, mutta ehkä pitää antaa olla. Avustaja on tulossa jelppimään, joten kaikesta ei voi luopua. Hermostuttaa, mutta yritän rauhoittaa mieltäni, sillä näitä öitä ei voi täysin välttää. Kyse ei ole siitä, etteikö minua väsyttäisi. Päinvastoin olen totaalisen uupunut, mutta kivut ovat taas sellaisia, ettei nukkuminen ole vaihtoehto. Pelkästään asennon löytäminen on mahdotonta.
Käytössäni on oikea taisteluvarustus. Ensinnäkin kaularankatuki, joka on paikallaan myös nyt tässä koneella ollessa. Sen käyttö yöaikaan hillitsee seuraavan päivän päänsärkyä. Kyynärpäätä tukee lasta joka pitää käden tikkusuorana. Kaikki levossa tapahtuva liike on kyynärpäälle edelleen täyttä tuskaa. Käsi on niin voimaton ja kipeä, etten oikein saa liikuteltua sitä makuulla. Toinen käsi joutuu nostamaan sen sijainnista toiseen. En olisi uskonut, että se on yhden inan vajaa vuoden kohdalla tekonivelleikkauksesta edelleen tässä jamassa. Lisänä nukkumisen varusteluissa on vielä oikeassa kädessä majaileva yölasta. Tällä kokoonpanolla on mennyt jo jonkin aikaa.
Nyt erityisesti kädellä menee huonosti - niin olkapään kuin kyynärpäänkin suhteen. Hermokipu on ollut erityisen hankalaa. Viimeksi tilanne oli näin huono alkukesällä. On vain muutamia sellaisia lepoasentoja, joissa pystyn tällä hetkellä olemaan. Olen yrittänyt miettiä, että teinkö kesällä jotain joka paransi tilannetta vai väistyikö pahin jossain vaiheessa itsekseen. En muista. Käden kivun kanssa voi yleensä nukkua kun yhdistelee lääkkeet, selällään nukkumisen, kyynärpään lastan ja erillisen tyynyn pitämään olkapäätä siedettävässä asennossa. Toiselle lepolastassa lepäävälle kädellekin tuo asetus kelpaa, kunhan sen järjestelyt on kivulla ja kirahtelulla saatu aikaan.
Tänä yönä peliin puuttuu kuitenkin niska, joka sanoo ehdottoman ein selkäasennolle. Sen kipu on lajiltaan painostavaa. Sitä sietää aikansa, mutta sitten niskan asentoa on ihan pakko vaihtaa. Vaihtoehtoja ei vaan ole. Voin ehkä ottaa vielä yhden relaksantin. Jos se vaikka auttaisi. Se on viimeinen keino pussinpohjalla. Samoin kun tämä kirjoittaminen, joka on eräänlainen tauko levosta. Tärkeää olisi saada nukutuksi edes muutama tunti. Nyt tiedän jo, ettei varhaiselle aamulle suunnittelemani allasharjoittelu tule toteutumaan. Näin se toisinaan menee. Asioita on tehtävä tilanteen sallimissa rajoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti