Epätietoisuutta

On menossa jonkinlainen suvantovaihe hoitojen taholta, jopa fysioterapiasta on ollut taukoa kun sopivaa aikaa ei ole löytynyt. Tällä viikolla sellainen onneksi vihdoin on. Toivon, että lihasjumeja saadaan tavalla tai toisella auki. Kivunsieto alkaa olla tapissaan. Osasyynä kipuihin on ilman muuta jumit. Muuten pieni hengähdystauko on ollut hyväksi. Syksy on tällä viikolla vaihtunut lähes talven puolelle, jopa pieni lumipeite peittää maata. Sinällään mukavan valaisevaa tähän nopeasti pimeäksi muuttuneeseen vuodenaikaan, mutta se tuo mukanaan liukkauden ja rajoittaa siten liikkumista. Heti eilen olin luiskahtaa nurin. No, onneksi en sentään. Eikä läheltä piti -tilanteita lasketa.

Pidemmällä aikavälillä tavoitteena on saada jotain linjaa hoitoon. Tämä on ihan kamalaa poukkoilua vaikeiden kipujen ja toimimattoman käden kanssa. Olen pyytänyt hoitosuunnitelman tekoa terveyskeskuksesta. Sitä tarkoitusta varten minulla on aika lääkärille. On vielä epäselvää, että mitä kaikkea siihen käyntiin sisällytetään. Kaikki on epävarmalla pohjalla, sillä kuntoutusosaston lähetteeseen ei ole vielä vastattu. On vain ilmoitettu, että olemme vastaanottaneet lähetteen ja käsittelemme sen mahdollisimman pian. Ratkaisua odotellessa. Sillä on valtava merkitys, jos ainakin kuntoutussuunnitelma voitaisiin laatia siellä. Tilanne todellakin kaipaisi kunnon päivitystä. Uskon, että se saataisiin siellä paremmin selville kuin yksittäisellä fysioterapeutin arviolla. Monia asia on muuttunut kolmessa vuodessa eli sitten edellisen suunnitelman.

Varmuudeksi pitäisi kuitenkin saada aika terveyskeskuksen fysioterapeutille, joka tekisi arviointia tilanteesta. Tämä tk-lääkärin ohjeistuksesta. Samalla pitäisi hoitaa arvio talvikenkien uusimiseen. Nyt näyttää siltä, että niille olisi käyttöä nopeammin kuin osasin odottaa. Voi varmaan sanoa, että talvi yllätti kulkijan. Nilkan kannalta talvi tuli sopivasti. Ehkä runsaampi lepo auttaa. Nilkasta otettiin taannoin röntgenkuva, mutta en ole onnistunut saamaan haltuuni sen tulosta. En tiedä mitä sillä kuvalla tavoiteltiin. Jos se olisi ollut edes rasituskuva, niin ehkä se olisi ollut hyödyllisempi. Vaivahan ilmenee nimenomaan rasituksessa. Juuri tästä syystä hoitosuunnitelma olisi hyvä olla olemassa. Jotta osattaisiin paremmin arvioida mikä on järkevä etenemistapa eri vaivoissa. Kuva ei paranna mitään.

Nilkka on lyhyessä ajassa muljahtanut pari kertaa ulkosyrjältä ihan tavallisessa kävelyssä (tukikengät jalassa). Olisikohan nilkan rakenne löystynyt entisestään. Niin on käynyt monelle muullekin nivelelle, vaikka Larsenin syndrooman ei pitäisi olla etenevää. Silti tilanne on muuttunut monilta osin huonommaksi viime vuosina. Tehdyt leikkaukset on onneksi pelastaneet paljon. Jos nilkassa ei kuitenkaan kuvan mukaan ole mitään avun rajoissa olevaa, niin jotain lisätukea se tarvitsee estämään muljahduksia. Joko erillinen nilkkatuki tai sitten entistä enemmän tukea antava kenkä. Lisätuki vaan vie helposti käytettävyyden. Toisaalta ei näinkään voi jatkaa. Se, että nilkka muljahtaa ulkosyrjästä yli on sinällään mielenkiintoinen, sillä normaalissa asennossaan nilkat taittuvat vahvasti sisäsyrjälle.