Tuttu polku

Piiri pieni pyörii. Viime viikolla kävin fysiatrian poliklinikalla. Kuten arvelinkin, on hyvin vähän mitä fysiatri pystyy tässä tilanteessa auttamaan. Tärkeimpänä syynä on se, että fysiatrian poliklinikka ei ole minulle oikea paikka. Kuten fysiatri asian ilmaisi, krooniset sairaudet hoidetaan lain mukaan perusterveydenhoidossa. Mitäpä siihen voisi sanoa. Kaikki ammattilaiset tuntuvat olevan tuosta asiasta liikuttavan yksimielisiä. Käytännössä kukaan ei millään hoidon tasolla pysty auttamaan. Eikä fysiatri osannut auttaa myöskään tuon olkapään konservatiivisen hoidon kanssa. Se on kaiken avun ulottumattomissa. En ole nähnyt mitään kirjauksia käynniltä, joten kaikki perustuu nyt vain omaan näkökulmaani. Sehän ei tunnetusti aina vastaa lääkärin näkemystä samalta käynniltä. Sanoisin kuitenkin, että tämä oli asiallinen käynti.

Tärkeimpänä lähtökohta oli, että lääkäri oli perehtynyt laajaan potilashistoriaani ja oli käsittääkseni hyvin perillä tilanteestani. Totesi, että kyllä terveyskeskuksessakin voidaan tutustua tietoihini. Kysyin, että ai siinä kymmenen minuutin vastaanottoajalla vai? Fysiatri oli hiljaa. Siitä käsitin, että aikaa historiani tutkimiseen oli tainnut kulua hyvä tovi. Materiaalia on pelkästään Kannassa ainakin pari sataa käyntijaksoa, joiden anti on hyvin vaihtelevaa. Niihin perehtymisestä annan ehdottomasti pisteitä, sillä se on hyvin harvinaista. Lisäksi fysiatri myös tutki ruumiini rajoitteita, voimia ja vinoumia. Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan, että mitä kirjallista materiaalia hän saa noista aikaan. Jos raportiksi tulee hyvin nivottu teksti tämän hetken tilanteesta, niin tuo käynti on paikkansa ansainnut, sillä se helpottaisi hoidon toteuttamista terveyskeskuksessa.

Fysiatri totesi, että hänen on vaikea keksiä mitä työtä pystyisin tekemään, ja että jossain vaiheessa olisi ehkä aiheellista tehdä määräaikaisen lausunnon sijasta toistaiseksi voimassa oleva lausunto. Sanoin, että sellainen(kin) on joskus jo tehty, mutta silloin eläkeyhtiö rankaisi moisesta yrityksestä jatkamalla kuntoutustukea vain neljä kuukautta eteenpäin, kun muuten sitä on lääkärien määrittämistä ajoista riippumatta jatkettu puolen vuoden pätkissä. Olen siis ollut sairauslomalla vuodesta 2015 lähtien. Noiden lausuntojen hankkiminen on aina hyvin stressaavaa kun mitään hoitavaa lääkäriä ei ole olemassa. Viimeisimmässä lausunnossa (tk-lääkärin kirjoittama) työkyvyttömyyden syynä oli pelkästään käden tilanne. Hyvä, että se kelpasi, mutta mitään todellista kuvaa ankeasta tilanteestani lausunto ei antanut.

Tämän käynnin lopputulema on siis vielä epävarma, mutta fysiatri tekee lähetteen kuntoutusosastolle. Sanoin, että se on hylätty aika monta kertaa täällä oman alueen osastolla. He eivät hoida. Tämä lähete menee nyt Tyksin osastolle, mutta niin se on mennyt ennenkin, ja he ovat sen siirtäneet eteenpäin. Olisi pitänyt tähdentää, että jos eivät ota asiaa hoitaakseen, niin sitten asian voi päättää siihen. En kuitenkaan osannut ilmaista tuota. Se harmittaa. Tarkoituksena siis olisi, että moniammatillinen tiimi ottaisi kantaa tilanteeseeni. Teoriassa ihan hyvä idea. Siellä voitaisi arvioida työ- ja toimintakykyä sekä laatia uusi kuntoutussuunnitelma. Asian kulku jää nähtäväksi. Väistämättä tulee sellainen olo, että tätä polkua olen kulkenut aiemminkin.