Yllättävän vaikea

Kaularankaleikkaus ja toipiluus on olleet yllättävän vaikea pala nieltäväksi. Tiesin, että kyseessä on iso leikkaus ja siitä toipuminen rajoitteineen on erityisesti yksineläjälle hankalaa, mutta koska mitään aikaisempaa kokemusta ei tällaisesta ollut, niin tilanne, kivut ja toipumisen edistyminen on tullut ja tulee edelleen koko ajan yllätyksenä. Väsymykseen osasin aikaisempien leikkauksien perusteella jotenkin varautua, mutta en sittenkään enää pystynyt muistamaan sen kokonaisvaltaisuutta. Se ei millään tasolla vastaa normaalia väsymystä vaan hyvin pienen toiminnan jälkeen uupuu niin, että voi helposti mennä pari tuntia puoli horroksessa tai kokonaan nukkuen. Lepääminen haukkaa leijonanosan ajankäytöstä, mutta pientä edistystä on viime päivinä alkanut onneksi tapahtua.

Tukikaulurista huolimatta niska väsyy istuessa nopeasti. Autossa matkatessa vähäinenkin tärinä ja jarrutus ovat epämukavia ja isommat jopa kivuliaita. Muutenkin päätä on melko nopeasti alettava tukea käsillä tai nojattava johonkin, jos on pakko istua. Makaaminen on puolestaan istumista kivuliaampaa. Niskan lihakset ehkä kiittävät, mutta pääkipu yltyy ja kauluri painaa. Parina yönä kokeilin nukkua käyttäen pehmeää kauluria. Se on paljon kovaa mukavampi käyttää, mutta pää- ja niskakivut nousivat niin sietämättömälle tasolle, että oli pakko ottaa kovakauluri takaisin myös yökäyttöön. Nyt annan toipumisen edistyä muutaman päivän ja teen sitten uuden yrityksen.

Edes vahvat kipulääkkeet ei tehoa pääkipuun kunnolla etenkään yöaikaan. Edellisyöksi aloitin silti ensimmäisen vaiheen vahvan kipulääkkeen alasajosta (tai oikeastaan se on jo toinen vaihe, sillä sairaalasta lähtiessä vähennettiin myös). Alasajo on kiputilanteesta huolimatta välttämätöntä, sillä lääkkeet loppuu enkä muutenkaan halua vahvoja liian kauan käyttää. Vähennys johti kuitenkin heti tarvittaessa lääkkeiden tarpeeseen ja hyvin kipeään aamuun. Viime yönä jouduin jo ennen nukahtamista ottamaan lisälääkettä, mutta aamun kivut oli edellistä vähemmät, joten kyllä tästä pysyy pientä edistystä näkemään. Ennen leikkausta ainoa mikä pääkipuun kunnolla toimi oli Burana. Uskon, että saisin siitä nytkin apua, mutta verenohennuslääkityksen kanssa sen käyttäminen on ehdottomasti kielletty. Et usko miten Burana-purkki houkuttaakaan! Apu on lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. On alkanut pelottaa seuraavan puolen vuoden kipulääkityksen järjestyminen.

Kipulääkeasioissa soitinkin terveyskeskukseen, sillä sitä kautta minun on järjestettävä kivunhoito jatkossa. Ajan sain vasta yli viiden viikon päähän eikä nykyinen kipulääkitys riitä millään sinne saakka. Pidän uskomattomana sitä miten yksin (ja heitteille) potilas jätetään näiden asioiden kanssa. Mikä vastaus sellainen on, että aikoja ei saa. Ne menevät kohtuuttoman kauas, sillä aina ei voi odottaa viittä viikkoa. Kaikki aiemmin kirjoitetut kipulääkkeet on yksi toisensa jälkeen laitettu kiellettyjen listalle eikä tilalle opasteta mitään muuta kuin toimimatonta parasetamolia. Se on maksaan käyvä aine, mutta kaikkien mielestä silti niin turvallinen lääke. Jos jollakin lääkkeellä on sädekehä ympärillään, niin se kyllä juuri parasetamolilla. Verikokeiden mukaan maksa-arvoni on luiskahtaneet yli rajojen. Niitä ja myös koholla olevaa senkkaa pitäisi kontrolloida, mutta vaikeaa se on kun ajat on niin kortilla.

Muuten olen huomannut arkiaskareiden vähän helpottaneen. Niin se on, että uusia tapoja ja keinoja oppii sitä myötä kun on pakko. Tarvitsen edelleen paljon apua, mutta lihaskireys on yläselän ja niskan alueella alkanut hieman helpottaa, mikä on tuonut alueelle lisää liikkuvuutta. Tämä pienikin lisä auttaa siihen, että pystyy kumartamaan ylävartaloa hieman, ja vähän enemmänkin, jos painaa toisella kädellä vastaan kaulurista. Se on helpottanut asioita. Alkuun saatoin jättää vaikka roskia pöydälle odottamaan ja laittaa niitä sitten vasta isommalla joukolla roskiin, sillä tuollainenkin kumarrus oli epämukavan kivulias. Nyt tämäntapaiset pikkuaskareet sujuvat jo ongelmitta. Muutama päivä sitten sain naapurilta kyydin kauppaan, mutta siellä jouduin huomaamaan, että kumarrus ostoskärrynpohjalle ylitti vielä taitotasoni. Tähän tietysti vaikuttaa myös lyhyt pituuteni ja suoristumattomat kyynärpäät, joten ulottuvuus on hyvänäkin aikana rajallinen.

Tähän loppuun totean niin kuin eräs tästäkin leikkauksesta kokemusta omaava minulle kirjoitti: Asiat näyttävät ihan erilaisilta, kun hiirenkorvat alkavat kasvaa puissa. Tykkäsin tuosta lausahduksesta heti ja saan siitä lisävoimia jaksaa tämä vaihe. Nyt on vaikeaa, mutta parempi aika ei ehkä lopulta ole mahdottoman kaukana, joten hiirenkorvia kohti ja niihin uskoen.