Jo viikon puolivälissä alkoi matka painaa, mutta selvisinpä viikonloppuun. Oli kuntoutustyöryhmää, ostoksia, teatteria, lääkäriaika ja monta muuta. Torstaina oli pakko perua yksi suunnitelma, sillä kaikkeen ei vaan voimavarat riitä. En yleensä halua pakata päiviä näin tiiviiksi vaan pitää olla aikaa levolle, ulkoilulle ja vaikka uimahallille. Ulkoilua ymppäsinkin mukaan tähän viikkoon levon kustannuksella, mutta tiiviin aikataulun kyllä huomasi erityisesti päänsärystä, joka ei ottanut talttuakseen oikein millään lääkkeellä, ja jälleen kerran kadonnut uni puolestaan kertoo minulle stressitason noususta. Leikkausajasta ei edelleenkään ole tietoa - sekin hermostuttaa. Käsitykseni mukaan jotain lisätietoja piti kuulua jo toissa viikolla. Unohdettuko taas?
Uniongelmaan lääkäri kirjoitti melatoniinia. Ehkä se auttaa tai sitten ei. Samalla käynnillä lääkelistaani siistittiin. Se olikin ihan paikallaan, sillä lista sisälsi kolme sivullista erilaisia reseptejä lääkkeistä, joita en enää käytä. Myös polvesta päätettiin ottaa röntgenkuva. Se ei ole ollut kunnossa heinäkuun äkillisen huononemisen jälkeen, vaikka sillä kipua vasten pystyykin tällä hetkellä kävelemään. Tuleepa kuitenkin tarkistettua, ettei siellä mitään isompaa ole vialla. Vertailukuvat eivät ole täällä (terveyskeskuksessa) käytettävissä, joten luultavasti niistä ei voida mitään pientä muutosta havaita. Jos kaikki on kuvan perusteella kunnossa, niin sitten täytyy vaan hyväksyä tilanne. Sitten se on rajoitus muiden joukossa. Rajoitus, jonka asettamiin ehtoihin minun on sovitettava elämäni.
Mitä valvottuihin öihin tulee, niin niistä on tullut vähän viihtyisämpiä sen jälkeen kun aloin aktiivisesti kuunnella äänikirjoja. Välillä tuntuu kuin olisin saanut vanhan harrastukseni takaisin. Oma tilannekin unohtuu hetkeksi, kun vaan on riittävän vetävä kirja. Olkoon vaan pääasiassa kaunokirjallisia teoksia, mutta niistä saa erilaista katsantokantaa asioihin. Olen tosi kiitollinen Celian äänikirjoista. Kirjojen kanssa minusta tulee ahne - kunpa voisin lukea (tai siis kuunnella) ne kaikki. Äänikirjat ovat perinteiseen lukemiseen verraten hieman erilaisia. Vie aina aikaa tottua uuteen lukijaan. Kuuntelu on silkkaa tuskaa, jos lukija ärsyttää, mutta olen oppinut sietämään, ja osahan on aivan loistavia lukijoita.
Mutta nyt muutama sana kuntoutustyöryhmän kokoontumisesta. Aika mitäänsanomaton tapahtuma oli kyseessä. Kymmenisen ihmistä siellä oli paikalla. Minun kuulteni tapaustani ei esitelty (harmillista!), joten minulla ei ole aavistustakaan siitä mitä tuo joukko tiesi tai oli tietämättä. Käytännössä heillä oli ratkaisuajatus mielessä siinä vaiheessa kun minut haettiin paikalle. Minun tehtäväksi jäi nyökkäillä suostumus suunnitelmalle. Ratkaisu on ammatillinen kuntoutusselvitys, jota minun on hakemuksella Kelasta haettava. Käytännössä se tarkoittaa joltain yksityiseltä palveluntarjoajalta (kuntoutuslaitokselta) haettavaa max. 13 päivää kestävää selvitystä. Fysiatri kirjoittaa sitä varten lausunnon. Juuri nyt tuo ei kuitenkaan ole ajankohtaista tulevan leikkauksen vuoksi. Olen tuon selvityksen kannalla, mutta se tarkoittaa (jälleen kerran) uuden tahon perehtymistä tapaukseeni. Sen jälkeen edetään siellä tehtävän suunnitelman pohjalta. Kaikkiaan päällimmäinen tuntemus on syvä huokaus ja mietteliäs epäluulo.
Mietin sitä, että miten tästä tilanteesta edetään työkykyiseksi. Teatterireissulla kävi niin, että lippuni tipahti kömpelöistä käsistäni lattialle. Yritin nostaa sen ylös, mutta en saanut siitä käsilläni otetta. Joku muu sen sieltä joutui lopulta nostamaan. Olin vähän järkyttynytkin siitä, etten pystynyt tekemään, niin yksinkertaista asiaa. Sain osakseni pari "tasoittelevaa" kommenttia, joten ehkä hämmennykseni näkyi myös ulospäin. Pienistä asioista huomaa asioiden lipuvan huonommaksi.
Teatteri-ilta oli myös kipujen osalta vaikea. Kesken esityksen sekä olka- että kyynärpää menivät sijoiltaan. Yritin niitä vaivihkaa saada paikoilleen, mutta ei se onnistunut. Oli vaan kestettävä sijoiltaanmenon aiheuttamaa jatkuvaa pistävää tunnetta ja kyynärpäästä sormiin säteilevää hermokipua. Myös niskasta oli merkittävää haittaa. En päässyt itse valitsemaan paikkaa. Se sattui olemaan eturivissä ja melkein rivin päässä. Katsoin koko esityksen enemmän tai vähemmän tapahtumien ohi, sillä pääni ei kääntynyt. Käänsin minkä pystyin ja lisänä silmämunat äärilaidassa, mutta sen jälkeen päänsärky oli ihan omaa luokkaansa.
Turhauttavaa siis koko kuntoutustyöryhmä sinänsä taas kerran,mieletäni.Asiaais pompotellaan taas toiseen tahoon,aivan kun sinun terveydentilannettasi ja työkykyäsi ei tiedettäisi.Itse olen useita kertoja ollut kysisissä selvitksissä,on ollut erinäisiä psykologisia ja neuropsykologisia testejä ymTyökyä ei saada enään palautettua,ja tilanne huononee uusine vikoineen ja vammoineen,lääkinnällisetkin kuntoutukset kesken ym.Minua ei uudelleen voida kouluttaa,se on poissuljettu,samoin nostot,staattiset työt ymomalla ammatilla,joka hoitoala täytyisi työtä löytää,mutta ei ole tajota mitään tehtävää,kysytty toistakymmentä paikkaa(työkokeilu)Tänään nyt käynti ammattillisen kuntoutuksen asiantuntijoilla/omilla ohjaajillani selvittämässä,mitäs nyt?Ei saa siis nostaa,kantaa,kumarella,istua,sisioa ymMikähän sellainen työ olisi joka ei näitä sisälä,ja kouluunkaan ei voi siis mennä,kun istumista.Hyvin mielenkiintoista.Sanoinkin että tämä nyt viimeinen kerta ammatillisen kuntoutuksen taholta,koska näitä selvityksiä on ollut jo useasti,huonoin menestyksin.Voin toki päivä kokeilla jossakin,ja se lopppuu sitten siihen.Itsellänikin kaikki vielä kesken terveydenhollossa ym.
VastaaPoistaNiin, oikeassa olet, turhauttava on hyvä sana kuvaamaan tätä prosessia ja kenties myös sen jatkoa. Tilanteesi kuulostaa kyllä aivan mahdottomalta, ja silti vaan väen väkisin potkitaan eteenpäin. Tuota samaa mietin omassakin tilanteessa. Joka paikassa on joku rajoite. Sopivan ammatin tai paikan löytäminen edes työkokeiluun on tiukassa. Jossain kohdassa päättävien pitäisi lukea lukea saadut tulokset ja nähdä rajoitukset. Ymmärtää kokonaistilanne. Ymmärrän sen, että eläkkeelle ei haluta liian helposti päästää, sillä kaikkien panosta on pyrittävä käyttämään, mutta nykyisin rima on nostettu ihan liian korkealle. Jaksamista sinulle tilanteeseesi ja kiitos, että kerroit tarinasi.
Poista