Päivien päivä

On ollut monella tapaa hyvä viikko. Harjoittelu on sujunut ja kivut on pysyneet mukavasti hallinnassa. Näistä hyvistä asemista johtuen olen malttanut jättää levon vähemmälle, ja suuntautunut ulos. Niin pihalle kuin pihaa kauemmaskin. Viikonloppuna vietin mukavan päivän maaseudulla. Katsastin paikkoja sillä silmällä, että muutan sinne vielä hetkeksi ennen kuin putkiremontin evakko päättyy. Peräkamaria on valmisteltu viime kesästä lähtien, mutta vieläkin se on vähän kesken. Ihan viihtyisältä se silti alkaa näyttää. Liikkumisen pitää vielä parantua ennen sitä. Eli maalaistuminen ajoittunee jonnekin jälkitarkastuksen jälkeiseen aikaan.

En ole koskaan ollut mikään suuri kevään ystävä, mutta tänä vuonna se on piristänyt mieltä kaikin tavoin. Maalla halusin ehdottomasti nähdä valkovuokot. Ei tule kevättä ilman niitä. Pienin vaikeuksin, mutta suurella innostuksella sain toimitettua itseni metsänreunalle, ja onnistuin tallettaa vuokoista otoksen. Aurinko paistoi, ja kevät näytti muutenkin parhaimpia puoliaan. Tänään kevätinto sai uutta puhtia, kun näin kaksi lentävää joutsenta. En ole koskaan ennen nähnyt. Vuosia olen yrittänyt; käynyt tarkkailemassa joutsenia ja kannustanut niitä siivilleen, mutta ne eivät ole olleet yhteistyöhaluisia. Se oli odottamisen arvoinen näky. Niin kauniita lintuja. Tämän täytyy olla hyvä enne. Ihan varmasti.

Valkovuokot metsänreunassa

Jälkitarkastukseen ja (toivottavaan) kävelylupaan on vielä kolme viikkoa. Kun viikonloppuna piipahdin kotona, niin tulevaa liikkumista ajatellen kävin myös tervehtimässä autoani, joka on uskollisesti odottanut katoksessaan jo kuukausia. Istuin ratin takana ottamassa tuntumaa, mutta jalka ei ole vielä valmis. Viimeksi leikattu on kytkin-jalka, mikä vaatii siltä näppärää ja hienopiirteistä liikettä. Ongelmana on, että jalka on niin voimaton, että sitä on pakko nostaa käsillä, jotta sen saa siirrettyä edes polkimelle. En ole siitä silti kovin huolissaan, sillä muistan, että toinen oli aikaisemmin ihan samalla tavalla heikko ylöspäin suuntautuvassa liikkeessä, mutta toimii nyt jo riittävän hyvin autolla ajoon. Uskon siis, että kolmessa viikossa tapahtuu vielä merkittävää edistystä - eikä autoilun aloittamiseen tule siitä viivettä.

Tänään ulospäin pyrkimykseni jatkuivat ostosten merkeissä. Oli kai kerääntynyt vähän ostospaineita, kun en ole tammikuun jälkeen juuri kaupassa käynyt - ostoskeskuksesta nyt puhumattakaan. Kaikkea kivaa löytyi. Liki kahdeksan tunnin kierros. En ole elämässäni sellaista aikaa ostoksilla viettänyt. Matkoihin meni tietysti osa ajasta, kun meidän pikkukaupungista ei kannata yrittää ostoskeskusta etsiä. Pienemmissä kaupoissa olin liikkeellä kepeillä, ja isommissa kaupoissa sekä ostoskeskuksessa pyörätuolilla. Kivuttomin reissu koskaan ikinä. Tuoli ja kunnon kipulääkitys helpottivat käsittämättömän paljon. Vasta nyt alkaa väsymys ja kivutkin vaivata, mutta hyvä seura ja ylipäätään ihmisten ilmoille pääsy ovat kyllä joka vihlaisun arvoisia.

Pyörätuoli mahdollisti ostosreissun