Hankalat hermot

Paras selitys, jonka olen keksinyt kuvaamaan säären puolesta välistä jalkaterään saakka ulottuvaa hermovaivaa on, että se tuntuu kuin jalka olisi upotettu jääkylmään veteen. Se on kuin hidas kidutus, joka jatkuu aina vaan. Se ei katoa villasukassa, saunassa tai lämpimään jalkakylpyyn upotettuna. Se on jotain, josta haluaisin epätoivoisesti päästä eroon. Jäätävä kylmyyden lisäksi jalka on tunnoton, mutta samalla omituisen yliherkkä kosketukselle. Pelkästään sukan laittaminen on epämukavaa, mutta silti on pakko nukkua sukat jalassa kun lakanan ja peiton kosketus jalkaterään vasta sietämätöntä onkin.

Tämän vaivan kanssa on kulunut kohta puoli vuotta. Hermojen mittapuulla ei siis kovin kauan. Tunnottomuudella se alkoi - luulin ensin, että epiduraali sen aiheutti. Se oli myös oppineiden veikkaus sen jälkeen kun lannerankaperäinen puutuminen oli vedetty listalta yli. Myöhemmin ortopedin arvio oli pohjehermon venyminen. Hyvin sen pitäisi palautua, sanottiin. Niinpä niin, kaikenlaista pitäisi tapahtua tämän tästä. Ei vaan ole palautumista tapahtunut ainakaan niin paljon, että tilanne olisi siedettävällä tasolla ilman lääkkeitä.

Nyt jumitan dokumentoimattoman ja pitkäaikaistuneen vaivan kanssa. Siellä ja täällä on maininta tunnottomuudesta välittömästi leikkauksen jälkeen. Ei mitään kunnollista kirjausta. Diagnoosista nyt puhumattakaa. Johtuu leikkauksesta, jossain kohti kirjattiin pikkujuttuna. Sivuseikka se sen hetken tilanteessa olikin, mutta hyvin nopeasti siitä tuli yksi isoimmista ongelmista. Myöhemmin siihen aloitettiin hermokipuun sopiva lääkitys, jonka lisänä tarvitsin vahvoja kipulääkkeitä. Hermonappeja ei jostain syystä koskaan haettu vaikuttavalle tasolle. Kipulaastarin kanssa pärjäsin; vaiva oli olemassa, mutta sen kanssa tuli toimeen.

Vasta siinä vaiheessa kun nyppäsin kipulaastarin irti, niin tajusin miten paljon se oli auttanut. Sen jälkeen olen ajautunut syömään alkujaankin heikkotehoisia hermonappeja liian pienellä annoksella. Oli pakko lisätä siihen muuta troppia. Fysiatrin mielestä ihan käypä yhdistelmä, mutta ehdotti tehostamista. Olisi kai pitänyt tarttua ehdotukseen kokeilla jotain muuta, mutta halusin pitää pääni; minä käytän lääkkeitä vain tarvittaessa! Kun se kuitenkin tarkoittaa päivittäin, niin se voisi varmasti olla jotain kunnolla toimivaakin. Joskus aprikoin, että saatan ehkä olla hieman hankala.

Joka tapauksessa nyt noiden heikkotehoistenkin saatavuus on vaakalaudalla, ja minä pulassa. Terveyskeskuksessa hermonappeja ei luvattu enää uusia, jos en toimita jotain dokumenttia siitä miksi kyseistä lääkettä käytän. Vaan kun ei ole mitään toimitettavaa - se dokumentti jossa lääkkeestä on edes maininta on jakelukohdan mukaan terveyskeskukseen toimitettu. On siis vain hermokipuun aloitettu lääkitys ilman kuvausta edes siitä missä kipu sijaitsee. Välillä tuntuu, että 30 vuodessa ei ole opittu mitään asioiden kirjaamisen tärkeydestä. On turhauttavaa joutua puolustelemaan oikeutta asialliseen kivunhoitoon.