Olen hyvin luottavainen, että tehtävät valmistuvat vielä ennen aamua. Kipupiirroksen ohjeistus oli kyllä turhan tylsä. Usein on saanut värittää sen sijaan että piirtelee vain rasteja ja viivoja. Niinpä käytin piirrokseen nytkin värejä ohjeesta huolimatta. Saavat laittaa vikalistalle, ettei kuntoutuja kykene noudattamaan annettuja ohjeita! Ajattelin, että se näyttää väreissä komeammalta, ja komea ja värikylläinen siitä tulikin. Pelkästään lonkista varpaisiin ulottuvat tunnottomat alueet luovat jo eräänlaista näyttävyyttä. Onneksi sitä ei tarvinnut värittää ihan kokonaan päästä varpaisiin. Tai no oikeasti kyllä myös pää ja varpaat, muttei ihan kaikkea siltä väliltä.
Takeltelen aina noiden kipuasteikkojen kanssa, joilla siis arvioidaan kivun voimakkuutta 1-10 tai merkki janalle tyyliin. Lonkkaleikkauksen jälkeen kivut oli oikeasti karmivat, mutta muistan arvioineeni sen kysyttäessä 7-8 tasolle. Sittemmin olen aina suhteuttanut kivut tuohon kipuun. Ongelmana on, että välillä sanotaan, että 10 on pahin kokemasi kipu, ja toisinaan 10 on pahin kuviteltavissa oleva kipu. Jos tuonne mielikuvituspuolelle mennään, niin lennokkaalla mielikuvituksella varustettuna yksilönä minun kymppini on aika korkealla.
Joka tapauksessa koen vaikeaksi antaa jotain keskiarvoista kipulukua. Vaihtelu eri päivien ja osien välillä on suurta. Taso vaihtelee paljon samankin päivän sisällä. Tämän päivän kirjallisesta osiosta pisti silmään kysymykset, jossa ensin tiedusteltiin kivun tarkkaa alkamispäivää ja sen jälkeen että on onko kipusi eniten ala- vai yläselässä tai ala- vai yläraajoissa. Jätin tyhjäksi, kun oli niin vaikea valita. Juuri nyt sattuu eniten yläraajasta, mutta aiemmin päivällä vastaus olisi ollut alaraajasta. Koskaan ei voi luottaa edes seuraavaan hetkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti