Vaa'ankieli

Tiistai oli eräänlainen vaa'ankielipäivä asioiden etenemisen suhteen. Päivän ennakointi aiheutti jokseenkin epämukavan olon, vaikka en yleensä enää jännitä mitään käyntejä. Aamulla oli ensin aika silmälääkärille, ja myöhemmin terveyskeskuslääkärin vastaanotto. Ajattelin, että jos silmälääkärillä taas laitetaan niitä mustuaisia laajentavia tippoja, niin onpas se vaan mukavaa mennä sen jälkeen lääkeneuvotteluhin laajennein pupillein. No ei siellä mitään tippoja tällä kertaa laitettu, mutta näkökyky tuli määritettyä.

Ei lähinäkö lopulta kovin kaukana niistä omista keksijän kokeiluista ollut. Yllättävintä oli tarve kaukokorjaukseen, sillä siinä puolessa en uskonut olevan mitään vikaa. Lasien toimivuus jää arvailujen varaan. Harmaisiin kohtiin ei tietysti mikään auta, joten mahdollinen apu on rajallinen. Ei silmälääkärikään pystynyt laseja varauksettomasti suosittelemaan. Ennemminkin siihen tyyliin, että tässä on lasiresepti; harkitse vielä, että käytätkö. Arvaat varmaan, etten luopunut intomielisestä uskomuksestani, että näköäni voi korjata lasiratkaisulla. Sen verran joustoa, että lasit tuli valittua "jotain siitä edullisemmasta päästä" -periaatteella. Voi olla, että tuli silti tehtyä hullu ja kallis kokeilu.

Muuten todettiin, että aikalailla yksin olen tämän ongelman kanssa jäänyt, vaikka se aiheuttaa monia käytännön ongelmia. Se vie minulta (sen viimeisenkin) mahdollisuuden tehdä koulutustani vastaavaa työtä. Vaikka pystynkin näkemään yksittäisiä kirjaimia, ja testitulokset on näin muinoin riittävän hyviä, niin se ei välttämättä tarkoita samaa kuin riittävä näkökyky tarkkuutta vaativiin toimiin. Silmälääkäri ehdotti, että hakeutuisin näönkuntoutusohjaajan vastaanotolle, jotta saisin apuvälineitä lukemiseen ja mahdollisuuden vaikka uudelleen kouluttautumiseen. Näinhän järki toimii; jos on ongelma, niin siihen haetaan ja saadaan apua. Vaan kun en täytä niitä kriteereitä.

Päädyttiin lähetteeseen neuro-oftalmologille näkökenttätutkimusta varten. Luultavasti kyseessä on se sama tutkimus, josta myös silmäpoliklinikan lääkäri silloin taannoin soittaessaan puhui. Se jossa uhattiin ajolupaa. Tiistaisen silmälääkärin mukaan se ei kuitenkaan ole niin yksioikoista, että ajolupa lähtisi, vaikka testi osoittaisikin näkökenttäpuutoksia. Molempien silmien yhteisnäkökenttäpuutoksen koko sen asian ratkaisee. Luotan kyllä siihen, että näkökenttä on riittävän laaja. Jos on, niin en kai kuitenkaan saa mitään apuja, joten enpä tiedä voiko tästä vaihtoehdosta jäädä käteen muuta kuin luu.

Näönparantelusta siirryn nyt ja siirryin tiistaina sujuvasti lääkeasioihin ja rintarankaongelmiin. Tulostin Kannasta mukaani ison joukon tekstejä, joista sitten etsittiin viitteitä hermo-ongelmaani. Sain pitää lääkkeeni. Ranka-asiassa päädyttiin lopulta erinäisten vaihtoehtojen kautta lähetteeseen fysiatrian poliklinikalle. Myöhemmin samana päivänä aikataulu kuntoutukseen tarkentui, joten ehkä tuo lähete on tarpeeton. Joka tapauksessa jossain siihen ranka-asiaan olisi syytä perehtyä, sillä haluaisin varmuuden siitä, että sitä uskaltaa oireista huolimatta kuormittaa täysillä.