lauantai 5. joulukuuta 2015

Fysiatrilla

Laaja ja monitahoinen ongelma ei ole hyvä asia lyhyehköllä poliklinikkakäynnillä. En siis suosittele ongelmien keräämistä kymmenien vuosien ajan. Vaivani tulee jotensakin luetteloiduksi, mikä on jo sinällään edistyksellistä. Saan vihdoin kipulääkkeitä, kun se yrityksistä huolimatta ei muuten ole onnistunut, ja olin kitkutellut säännöstelyn alaisena jo pitemmän aikaa. Isot pisteet tästä.

Puhutaan kuntoutuksesta. "Onko ollut Kelan kuntoutusta?" Ei koskaan, sanon, ja muistutan että hoitamaton ja seuraamaton sairaus... Fysiatrin mukaan tilanteessani piilee ilmeinen pahenemisvaara. Kuntoutukset on tietysti tärkeitä asioita. Apuvälineistäkin on puhetta - polvituet voisivat ainakin olla hyödylliset. Fysioterapeuttia konsultoidaan suositeltavista kuntoutusmuodoista ja -määristä Kelan kuntoutussuunnitelmaa varten. Lähetteet myös kaularangan magneettikuvaan ja taivutusröntgeniin.

Ihan hyvä paketti yhdelle käynnille, mutta... edelleen voisi kysyä, että entäs ne muut? Olkapäät kipuilee ja menee sijoiltaan lähes päivittäin, kyynärpäät on kipeät ja pahasti vinot, peukaloiden ja etusormen pikkunivelet kipuilevat, nilkat taittuu kävellessä kamalannäköisesti, rintarangan blokkinikamat ja skolioosi… Niistä kaikista puuttuu edelleen hoitoarviot. Yläraajoista muistan soittoajalla fysiatrilta kysyä, ja saan hauskan ohjeistuksen hoitaa asiaa yliopistosairaalassa "...kun sinä siellä muutenkin asioit." Kuukausien kiertelyn jälkeen minut palautettiin siis takaisin lähtöruutuun. Lähete olisi ollut kiva - varsinkin kun kaikki tietää, että niillä tämä järjestelmä toimii.

Kaularankakuvissa ei onneksi näy mitään akuuttia ongelmaa, mutta fysiatrin mielestä on hyvä kuitenkin konsultoida neurokirurgia. Ai missäkö? No, siellä yliopistosairaalassa taas! Onneksi vaan kuvakonsultaatio. Tulos: "ei nyt tarvetta neurokirurgisille toimenpiteille, mutta jos ryhti muuttuu ja tulee neurologisia oireita, niin sitten uutta kuvaa ja konsultaatiota". Ei siis hätää - yläranka on kunnossa. Se vaan tuntuu karmivalta kun kaularanka lukkiutuu ja vihlaisee terävästi. Silloin sitä aina vaivihkaa testaa, että vieläkö tassut liikkuu.

Fysiatrikäynnin jälkeen yliopistosairaalalla päädyttiin lonkkien leikkaushoitoon. Tämä puolestaan siirtää Kelan kuntoutukset johonkin hamaan tulevaisuuteen, sillä postoperatiivinen kuntoutus ei kuulu Kelan vastuulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti