Ethän sää sitten portaisiin mene

No en, en mene portaisiin - paitsi jos on pakko. Nyt oli. Oli nimittäin poliisille asiaa. Ei ollut ihan esteetön kulku poliisin pakeille tällä kertaa. Oikein komeat portaat oli kavuttavana. Minulle ei sairaalassa opettu ollenkaan porraskävelyä kepeillä, kun sinne ei minun ollut tarkoituksenmukaista mennä, mutta minkäs teet kun tilanne sitä vaati.

Asioita hoitamassa

Portaista todettiin vaan, että ethän sää sitten portaisiin mene. Lisättiin sentään, että jos kuitenkin menet niin huono jalka on sitten aina alempana. Käytännön harjoittelua ei asian tiimoilta suoritettu, mutta hyvä että tuli edes puheeksi. Muuten olisin ollut pahassa pulassa. Siinä olikin melkoinen urakka, että pääsin asiani toimittamaan. Hoin mielessäni joka askeleella, että huono jalka alempana. Matka kävi voimille, vaikka nyt olen jo paremmassa kunnossa kuin aikaisemmin. Tunnelataus oli varmasti samaa luokkaa kun everestin kiipeilijällä. Sinne ja pois kuitenkin pääsin. Voittajaolo - olisi varmasti pitänyt pystyttää lippu valloitetun huipun merkiksi.

Välillä sitä oikeasti miettii, että miten vaikeaksi pienikin liikuntavamma elämän tekee (isosta nyt puhumattakaan). Virastotaloja ja muita julkisia tiloja suunniteltaessa voisi kyllä huomattavasti paremmin ottaa huomioon liikuntarajoitteiset. Esteetön kulku on monelle muullekin ryhmälle tärkeää. Reitit voisi myös merkata selvästi. Tässä virastossa myös ovi oli oikein surper tiukka - minkä kyllä jo aikaisemmilta käynneiltä samassa rakennuksessa muistinkin. Just ja just olen saanut oven muilla käynneillä sen verran auki, että olen siitä päässyt sisään livahtamaan. Onneksi oli nyt apua mukana. Yksin en olisi siitä ovesta päässyt.

Tämä kyseinen virastotalo on malliltaan pitkä kun nälkä vuosi, mutta jos olisin mennyt toisesta päästä taloa sisään (en mennyt, kun olisin joutunut ihan toiseen päähän kepittelemään), niin siellä olisi ollut sellainen ramppi, josta olisi voinut vaikka pyörätuolin työntää. Aika jyrkkä tosin; enpä ole ollenkaan varma, että selviytyisikö pyörätuolillakulkija siitä yksinään. No siihen raskaaseen ja melko pieneen tuulikaapilliseen oveen olisi matka kaiketi viimeistään pysähtynyt.

Kävi kuitenkin ilmi, että oli siellä hissikin. Ei kylläkään kummallakaan niistä pääsisäänkäynneistä. Vuosien saatossa olen käynyt kyseisessä rakennuksessa monen monituista kertaa, enkä todellakaan ole siellä koskaan hissiä huomannut. Koska en sen sijaintia tiennyt, niin ei tullut kysymykseenkään, että olisin kierrellyt ison virastotalon liukkaalla pihamaalla etsimässä hissillistä sisäänkäyntiä keppeineni. Yritin etukäteen netistäkin katsoa, että löytyykö virastotalosta vaikka jotain karttaa, johon olisi esteetön kulku merkitty. Uskoin kyllä, että sellainen on valtion virastotalossa oltava, mutta se ei auta, jos ei tiedä että missä.

Asiani vaatii vielä toisen visiitin samaan paikkaan, ja nyt tällä käynnillä oikein etsimällä etsin (ja näinkin) sen hissin paikan, mutta en kyllä vieläkään tiedä, että mistä ovesta sinne pitäisi mennä, kun pihan karttaan oli merkitty vain pääovet eikä hissi todellakaan ole kummallakaan niistä. Siinä kohtaa rakennusta missä hissi mielestäni on, ei näkynyt ulko-ovea vaan kanaverkolla aidattu alue. No joo myönnän, että varmaan se jossain saavutettavissa sentään on. Eikä tällä asialla juuri nyt ole minulle merkitystä, kun kerran niitä portaita pitkin pääsin. Tämä on enemmänkin periaattelinen ongelma. Miksi ihmeessä virastotalosta on pakko tehdä niin pirun epäkäytännöllinen ja vaikeasti saavutettava paikka?