Aamulla ei montaa fysioterapia harjoitusta joutanut tekemään, kun piti ottaa ajoissa suunta kohti Turkua. Oli kontrolliaika. Muutaman verryttelypotkun sentään ehdin potkia edesauttamaan sitä, että olisi lonkka vetreänä, jotta se saisi hyvät arvostelut pitkän toipilasajan päätteeksi. Ei vaan, pieni alkuverryttely oli tarpeen koska pitkä autossa istuminen ei vielä tässäkään vaiheessa kovin mukavalta tunnu, vaikkei se nyt suoranaista kipua aiheutakkaan. Lonkkaleikkauksesta (PAO) on nyt kulunut kahdeksan ja puoli viikkoa. Tähän asti on siis kuljettu kyynärsauvoilla puolipainovarauksella. Suurin toivein yliopistosairaalalle lähdettiin ja kävelylupaa toivottiin. Se myös saatiin.
Ennen poliklinikka-aikaa otettiin röntgenkuvat sekä leikatusta oikeasta lonkasta että ylihuomenna leikattavasta vasemmasta lonkasta. Näpsäkkä tuplaotos yhdellä iskulla. Tällä kerralla osasin käyttäytyä kunnolla - olla hyväntuulinen, kiroamaton ja kohtelias. Ylihuomenna kaikki voikin olla taas toisin. Pelkään, että karmiva alter egoni tuohtunut-Tuulikki palaa vielä.
No joka tapauksessa kuvat näytti hyvältä. Pala oli luutunut hyvin ja asento säilynyt oikeana. Niinpä pysytään suunnitelmassa ja leikataan toinen lonkka heti perään. Tässä on nyt puolitoista päivää aikaa oppia käyttämään jalkaa sillä tavalla, että se voi toimia tukijalkana. Minulla on edelleen epäluuloja sen suhteen, mutta mielellään olen väärässä tässä asiassa. Ilman keppejä en kuitenkaan pysty edelleenkään ottamaan askeltakaan. Olen ehtinyt nyt harjoitella joitakin tunteja eikä oikein suju. Lonkka yksinkertaisesti sattuu ihan järjettömästi kun sillä yrittää kävellä. Painoa pystyy laittamaan paremmin kun seisoo ihan vaan paikallaan.
Toinen ongelma on polvi - se ei tunnu pysyvän enää sijoillaan. Aina kun nostan jalan askeleen ottamista varten, polvi tipahtaa joka kerta puoliksi pois paikaltaan. Ilmeisesti etureiden lihakset on päässeet sen verran heikkoon kuntoon, että ne ei jaksa pitää polvea sijoillaan edes entiseen malliin. Toivottavasti tästä ei nyt tule liian isoa ongelmaa. Käsitin sillä lailla, että pyörätuoli ei ole mikään vaihtoehto, vaan leikattavallekin lonkalle on saatava se puolipainoa, jotta se luutuu kunnolla tai jotain sen tapaista. Ei siinä pyörätuolissa ainakaan koko aikaa voi istua. Mutta en minä vielä luovuta. Otin äsken täyslaidallisen kipulääkkeitä, ja heti kun ne alkavat vaikuttaa, niin virittelen polvituen paikalleen, ja lähden kävelyharjoituksiin.
Polvien tilanteeseen tuli muutenkin tällä reissulla sen verran lisävalaistusta, että niihin ilmeisesti todellakin laitetaan tekonivelet. Sarananivelet eli sellaiset järeämmät versiot, jotka korvaavat myös nivelsiteet. Leikkaukset tehdään molempiin polviin samalla kerralla. Näillä näkymin tämä ajoittuu elokuulle, koska minun tapauksessani ei aikailemalla saada hankittua mitään lisäarvoa. Lonkkien uudesta asennosta ei saa oikein mitään hyötyjä irti ennen kuin polvet suoristuu ja pysyy sijoillaan. Mutta ehtii siinä nyt jonkunnäköisen hengähdystauon toisen lonkkaleikkauksen jälkeen pitää (jos kaikki hyvin menee), ja päästä vähän normaalielämään kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti