lauantai 5. maaliskuuta 2016

Pakko edistää kevättä

Talvi on vielä ihan kiistatta käynnissä, mutta minä olen aloittanut kevään. Talvivaatteet joutavat jo pikkuhiljaa pesun kautta säilöön. Sain eteeni kaikki kevät- ja kesävaatteet, jotka pienien säilytystilojen vuoksi ovat olleet laatikkoihin pakattuina. Seuraavien parin päivän aikana on tarkoitus käydä ne kriittisellä silmällä läpi. Kokeilla, että mikä vielä sopii - ja minkä vaatetuksen osalta aika on kenties ehtinyt ajamaan ohi. Vaatteilla on sitä paitsi törkeä tapa kutistua aina kausisäilyksen aikana. Merkillistä - mutta ilmiönä se lienee silti monelle muullekin tuttu?

Uudelle kaudelle pyrkivät kevät- ja kesävaatteet

Syynä tähän intomieleen on sekä putkiremontti että lonkkaleikkaus. Purkiremontin tieltä minun on vajaan kuukauden kuluttua muutettava kolmeksi kuukaudeksi johonkin vielä toistaiseksi tuntemattomaan määränpäähän, ja toiseen lonkkaleikkaukseen (PAO) on aikaa enää vajaat neljä viikkoa. Koska en aio (terveydellistä ja taloudellisista syistä) vuokrata itselleni muuta asuntoa remontin ajaksi, täytyy kaikkien tulevina kuukausina tarvittaen vaatteiden ja muidenkin tavaroiden olla joko helposti löydettävissä tai mukaan kapsäkkiin otettuna. Enemmän kuin vain hiukan hirvittää seuraavien kuukausien kulku.

Viimeinkin sain lisätietoa siitä, että mitä kaikkea tästä asunnosta on tyhjennettävä. Kokonaan tyhjennettäviä on keittiö, kylpyhuone, vaatehuone ja eteinen. Jo nyt kun nuo neljä vaatelaatikkoa ja kapsäkki on keskellä lattiaa, niin tila alkaa tuntua yllättävän ahtaalta. Eikä nuo neljä vielä sanottavasti vähentäneet vaatehuoneen tavaramäärää. Pienessäkin asunnossa on aivan käsittämätön määrä rompetta. Niiden pakkaaminen, muovitus ja läpikäyminen on aloitettava jo nyt. Kaikki toimet mitä teen on niin kuin hidastetusta filmistä - sen lisäksi kaikki toimeliaisuus väsyttää minut melko nopeasti ja yllättäen.

Tähän samaan ajanjaksoon osuu siis oikeastaan kaksikin vuodenajan muuttumista, katon katoaminen pään yltä, sekä epävarma tieto ja ymmärrys siitä millaisessa kunnosssa tulen toisen lonkkaleikkauksen jälkeen olemaan. Jos joudun pyörätuoliin, niin se estää(?) tämän hetken suunnitelman tulevista majoitusjärjestelyistäni. On vaan niin vaikea uskoa, että lonkka ehtisi kuntoutua seuraavan vajaan neljän viikon aikana sellaiseen kuntoon, että se voisi toimia tukijalkana. Ei auta kun toivoa ihmettä - sitä, että lähden lonkan jälkitarkastuksesta vihellellen kepit olalla. Just.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti