Toinenkin PAO on nyt tehty. Kunto huono. Kipua ja pahoinvointia enemmän kun koskaan. Paljon pahempi kuin viimeksi. Leikkausesta on nyt kaksi ja puoli päivää, mutta vasta nyt alkaa löytyä uskoa siihen että kyllä tästä vielä noustaan. Vasta tunti sitten olin ensimmäistä kertaa kunnolla jaloillani ja kävelin muutaman askeleen. Se piristi kummasti.
Lääkäriä en ole nähnyt, mutta muuta kautta olen saanut tietää, että leikkaus ainakin teoriassa meni hyvin. Jalka liikkuu, joten hyvä merkki sekin. Luulen, ettei kipupumppu kohdista puudutusta ihan oikeaan kohtaan. Tuntuu, että väärä puoli puutuu. Mitään apua ei pumpusta lisäannoksia ottamalla saa. Eilen sattui ihan vaan paikallaankin olo ja pienikin liike oli tuskallinen. Sain jotain troppia suoraan rankaan, jolloin kipu hävisi melkein sekunneissa. Liikekipu ei silloinkaan kokonaan lähtenyt. Huono puoli oli että se laski verenpaineen niin alas että lopun päivää meni pää alhaalla paikalla kyhjöttäessä. Jaksoi vain maata tahdottomana paikallaan. Se on merkillinen tunne. Vaikka edelleen kipua, niin kyllä on parempi jo.
Päänuppi on ihan sekaisin siitä että kumpaa puolta pitäisi varoa. Vanhat tavat istuu tiukasti, joten ennen jokaista liikettä on syytä miettiä kahdesti, että mitä tekee. Ei se toinenkaan tietenkään kunnossa vielä ole, joten jäykkää menoa kaikin puolin. Täytyy vaan yrittää uskoa tähän vaikka olo on voimaton. Pelkästään tämän kirjoittaminen vei voimat. On pakko nyt torkahtaa. Mutta hengissä siis!
Kovasti toipumisia sinne!
VastaaPoista