Kun en itse kävelyäni usein näe, niin jää analyysit tekemättä, mutta kun tuota katsoo, niin siitä käy ilmi, että otan kaksiviikkoisella vasemmalla jalalla pitemmän askeleen kuin ensin leikatulla jalalla. Koska polvi on ensin leikatussa sijoiltaan, niin sillä ei voi kävellä juuri ollenkaan eteenpäin. Huomaan, että sijoiltaan oleva jalka siirtyy oikeastaan vain toisen viereen. Ei ihme, että kävely on hidasta. Siitä puuttuu kokonaan kävelyn luontainen rytmi. Onpa mielenkiintoista huomata tällaisia. Ennen tätä pätkää en ollenkaan tiedostanut asiaa. Myös vasemman jalan nilkka näyttää huonolta. Kantaluu on jotenkin väärin sijoittunut. Voipi olla seuraava remonttikohde sillä suunnalla ellei sitten jollain tukiratkaisulla selvitä. Ei ole itsestään selvää, että se tulee kestämään tulevan kantakävelyn. Entäs tuo kääntyminen sitten - kovin on kankean oloista. Että sellaista menoa tähän hetkeen.
Tänään otettiin kuitenkin taas pienimuotoinen edistysaskel kun pääsin eroon hakasista. Tuntuu, että tästä se toipuminen varsinaisesti lähtee. Ei tee paljon mieli ylimääräisiin liikkeisiin ja kumarteluun, kun nivusessa pistelee 27 terävää hakasta. Viime kerralta jäi mieleen, että olo ja jalat voimistuivat selvästi noin kolmiviikkoisena. Sitä kohti mennään seuraavaksi. Toivottavasti näin tapahtuu myös tällä kerralla, vaikka toipuminen onkin ollut kaikinpuolin selvästi hitaampaa. Pahat krampit on hidastaneet toipumista entisestään.
Olen miettinyt, että huomaako lonkkien asennon vaihtumista mistään käytännön asiasta. Mieleen tulee ainakin se, että ensin leikattu lonkka tuntuu mukavan tukevalta. Se pysyy jalka suorana seisoessa kivuttomasti ja notkumatta vartalon alla linjassa, ja tulee toivottavasti edesauttamaan sitä että opin kävelemään suorilla jaloilla sen jälkeen kun polvet on laitettu. Tällä hetkellä asia on tosin epäkäytännöllisesti niin, että jalan linja voi olla suorassa vain jos polvi on sijoiltaan.
Toinen havaittava seikka on jalkaterissä. Kun ennen ojensin jalat suoraan eteen, niin jalkaterät kääntyivät saman tien ulospäin ihan alustaan asti (eli vielä paljon enemmän kuin tuossa alakuvassa, jossa olen kiertänyt niitä ulos niin paljon kun ne nykyiseltään menevät), mutta nyt ne pysyvät napakasti eteenpäin ilman, että minun tarvitsee niitä siinä erityisesti pitää. Ennen jalkojen pitäminen tuossa asennossa aiheutti lonkkakipua muutamassa minuutissa, mutta nyt voin nukkua (ja nukunkin) koko yön jalkaterät eteen kenkottaen.
 |
| Ylemmässä jalkaterät eteen (nykytilanne) ja alemmassa kiertyneenä ulos |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti