Pahimmat kivut on jo hellittäneet. Edelleen tekee moninkertaisesti kipeämpää kuin edellisellä kierroksella, mutta nyt pystyn jo liikuttamaan jalkoja ja siirtämään itseäni sängyllä sivusuunnassa ilman, että tarvitsee valittaa ääneen. Ero on huomattava. Hiljalleen olen aloittanut taas fysioterapiaharjoitusten tekemistä. Jotenkin masentavaa aloittaa taas vain muutamasta toistosta. Samalla pitäisi kuitenkin saada tehostetusti kuntoutettua tukijalkaa. Ihan samoja harjoituksia en pysty tekemään kun viimeksi, sillä kaikki seisaaltaan tehtävät, tukijalkaa vaativat, suoritukset on mahdottomia tehdä sijoiltaan olevalla polvella.
Polven osalta ei vielä näy valoa tunnelin päässä, mutta ei se ole tässä vaiheessa oletettavaakaan. Pitäisi ensin keksiä jotain hyviä harjoituksia, joita pystyisin tekemään, ja jotka vahvistaisivat reisilihaksia. Tällä hetkellä harjoitukset rajoittuvat polven ojennus-koukistus liikkeeseen sekä istuen että makuulla. Sekä staattiseen reisilihaksen jännittämiseen. Lisäpaino nilkassa voisi olla yksi ratkaisu. Kuntoiluvälinekirjooni kuuluu kyllä nilkkapainot, mutta en tiedä missä ne tällä hetkellä ovat. Oletettavasti jossain remontin keskellä. Varmaa on, että mukana kapsäkissä ne ei ainakaan ole.
Myös ensin leikattu lonkka oireilee ilkeästi. Se ottaa painoa vastaan vain jos polvi on sijoiltaan. Tällöin koko jalan linja suora ja lonkka on varmaan silloin optimaalisessa asennossaan. Kun yritän kaikin voimin pitää polvea niin koukussa, että se pysyisi paikallaan, niin sitten lonkalle ei pysty varaamaan. Toisaalta se antaa myös toivoa. Ehkä polvi sittenkin pettää vain lonkkakivun vuoksi. Ykköslonkka on sekin vasta melko aikaisessa toipumisvaiheessa, jos miettii sitä miten kauan tästä leikkauksesta toipuminen yleensä kestää. Sen lopulliseen toipumiseen voi mennä vuosikin.
Se täytyy tässä välissä myöntää, että on kapsäkki-elämästä tällä hetkellä myös hyötyä. Yksinkertaisesti pääsen aivan käsittämättömän helpolla, kun istun vaan syömään valmiiseen pöytään. Nyt ei käydä taisteluita kahvikupin kantamisesta ja kylmäpakkaus saapuu pyyntöpohjalta. Näillä eväillä voin keskittyä harjoitteluun, lepäämiseen ja voimien palauttamiseen. Toisaalta väsymys on tällä kerralla ollut selvästi vähäisempää kuin viimeksi. Verta meni vähemmän ja hemoglobiini pysyi ihan kohtuullisella tasolla. Etova olo sen sijaan jatkuu aina vaan - voimakkaat lääkkeet sen varmaan aiheuttaa. Yritin jo vähentää niitä, mutta jouduin toteamaan ettei vielä ole sen aika. Kaikkia kipuja ne ei missään nimessä vie, mutta aivan ilmeisesti vähentävät kuitenkin. Epäilyksistä huolimatta.
Sain hankituksi käyttöön pyörätuolin. Heti kun ilmat lämpenee ja kivut hellittää niin pääsen kevään mittaan ulkoilemaan. Tuoli on juuri sopivan kokoinen - pieni ja ketterä. Eilen harjoittelin sillä kelaamista ja kääntymistä sisätiloissa. Ehkä sillä voisi lähteä lenkille joskus. Kunnolla kun kelaa menemään, niin luulisi, että syke nousee. Ei minulla oikeasti ole aavistustakaan miten raskasta kelaaminen pitemmän päälle on. Varmaan raskasta, mutta kyllä pystyn kyllä niillä kuuluisilla sieluni silmillä näkemään itseni lenkityttämässä itseäni pyörätuolilla. Kovin kauas ei varmaan kannata heti alkuun lähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti