Ei ole sittenkään hyvä olla alati valmiin pöydän ja herkkupatojen ääressä. Siinä käy toipilaalle huonosti. Tänään, ystävät, on taas aika tehdä ryhtiliike. Tarkemmin sanottuna aloittaa dieetti. Sitä kun hetkeksi herpaantuu tämän asian kanssa niin johan on taas kilo poikineen. Osittain on vielä turvotusta, mutta ei senkään piikkiin voi ihan mitä tahansa laittaa. Miten voikin syömisen osaaminen olla niin vaikeaa. Edellisen leikkauksen jälkeen sain painonnousun kuriin niin, että se oli ennen molemipia leikkauksia täsmälleen sama. (Siltikin yläkantissa). Tällä kerralla kurinpalautuksella on enemmän haastetta olosuhteista johtuen. Ajatella, että päivää ennen leikkausta ostin uudet keväthousut, jotka eivät enää mahdu. Mahtavaa.
Tämä aamu aloitettiin tietysti tiukalla totuuden metsästyksellä - mitattiin ja punnittiin. Tilanteessa todettiin katastrofin ainekset. Tällä kerralla ei pelkkä juustohöyläily riitä, vaan on otettava tilanteesta kunnon niskalenkki. Paluu askeettiseen elämään tapahtuu vasta kahden ja puolen kuukauden kuluttua, joten nyt on pakko löytää jostain luonteenlujuutta.
Kotona on sillä lailla helpompaa, että minulla on harvoin mitään herkkuja tarjolla. Jos (ja kun) ostan itselleni kaupasta jotain parempaa, vaikka isommankin lastin, niin syön kaiken vielä samana päivänä. Sen vuoksi olen todennut, että kaupassa ei ole syytä käydä kun pari kertaa viikossa. Silloin lihottavien ruokien määrä pysyy luontaisesti kohtuudessa. Nyt tilanne on kuitenkin toinen, sillä tämän hetkisessä asuinsijassani on aina tarjolla keksiä, pullaa tai uunilämpöistä torttua. Usein muutakin herkkua. Se vaatii käsittämättömiä voimainponnistuksia kieltäytyä tarjoilusta. Erityisesti silloin kun mieli on muutenkin vähän maassa. Herkuilla saa aikaan nopean, joskin hetkellisen, mielialan nousun.
Vaan kun nyt ei ole oikeasti vaihtoehtoja. En pääse liikkeelle, ja kulutus on näin ollen hyvin vähäinen. Tekonivelleikkaus odottaa nurkan takana, ja sitä varten pitäisi enemmin päästä lähemmäs normaalipainoa kuin lihoa lisää. Mikään viikon tiukan linjan puristus ei ole sopiva ratkaisu tähän tilanteeseen - vaan pitää nimenomaan löytyä voimaa ja lujuutta kieltäytyä koko ajan tarjolla olevista herkuista. Ajattelisin että 80-20 -sääntö olisi ihan toimiva. Eli kun syö 80 % hyvin, niin voi löysätä pantaa sen 20 % verran.
Minulla on laaja kokemus dieeteistä. Niin onnistuneista kun epäonnistuneistakin. Pääsääntöisesti ne on epäonnistuneet, mutta yksi kunnon onnistuminenkin löytyy. Reipas kymmenen vuotta sitten laihduin lähes kolmekymmentä kiloa, joista on edelleen pois parikymmentä. Sen jälkeen on ollut pienempiä onnistuneita pyrähdyksiä aina kun paino on noussut tietylle hälyytysrajalle. Joka tapauksessa elämä lihavana jätti taipumuksen lihoa helposti uudelleen sillä rasvasoluja on paljon. Se jätti myös lihomispelon - siksi pienikin painonnousu aiheuttaa aina paniikkinappula pohjassa -tilanteen. On pakko myöntää, että tämän vuoden puolella tilanne ei ole ollut oikein hallinnassa. Luultavasti stressaavasta elämäntilanteesta johtuen, mutta se ei saa olla mikään puolustus. Tämä asia on ratkaistava nyt - tänään ja tulevina kuukausina. Aioin muuten voittaa tämän taistelun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti