Viikot neljä ja kolmetoista

Ensimmäisestä leikkauksesta tulee huomenna 13 viikkoa, ja toisesta 4 viikkoa. Vieläkin on aika paljon kipuja, jotka haittaavat kuntoutumista, ja vaikeuttavat nukkumista. Säännöllisen vahvan kipulääkityksen olen jo ajanut alas, koska se ei ollut erityisen toimivaa. Edelleen kuitenkin säännöllisesti Vimovoa ja Panadolia. No eiväthän ne lonkkaan juuri auta (jos mitään?), mutta ne pitää muut nivelkivut vähemmällä. Lisäksi olen ottanut jotain vahvempaa, silloin kun sietokyky on ylittynyt. Miedommat Tramalit ei auta enää ollenkaan, ja luotto-Panacod on pettänyt myös. Oxynorm auttaa kivasti kipuihin, mutta siitä tulee huono olo. Öisin, kun kivut on pahimmillaan, turvaudun siihen silti toisinaan, jotta saan nukutuksi edes vähän. Kaikki muut keinot kokeillaan tosin ensin.

Muuten molemmat jalat on voimistuneet ja liikkuminen kainalosauvoilla on jo selvästi ketterämpää kuin aikaisemmin. Jopa polvikin on alkanut vähän pitää taas. Olen yrittänyt kuntouttaa ensinleikattua mahdollisimman tehokkaasti. Hiljalleen sen liikelaajuus on parantunut. Sivusuunta on vielä hankala, mutta saan tuotua polven vatsan päälle kun makaan selälläni. Saan myös nostettua kantapään istuimen reunalle, niin että sukan laittaminen ensinleikattuun onnistuu taas näppärästi. Ensimmäiset yritykset molemmissa lajeissa olivat tosi kankeita ja kivuliaita, mutta päivä päivältä olen hivuttanut niitä edemmäs.

Samalla kun lonkan liike kasvoi ja kipu väheni, niin parani myös polven pito. Tästä päättelen, että polven kokoaikainen sijoiltaan olo johtui nimenomaan lonkan kivusta. Vieläkin polvi on koko ajan osittain sijoiltaan (ja väsyneenä kokonaan), mutta sellainen se on ollut jo pitkään. Pistetäänpä vähän liikkuvaa kuvaa polvesta. Näin Larsenin syndrooma siihen vaikuttaa. Ei voi suositella heikkohermoisille. Tuo polvi on sitten tukijalkana todellinen tuki ja turva!

Normaali toipumisaika PAOsta on n. 4 kuukautta, joten siitä voi ymmärtää miten aikaisessa vaiheessa toinen leikkaus tehtiin. Normaalissa tilanteessa jalan aktiivinen kuntoutus olisi aloitettu siinä vaiheessa kun kävelylupa saatiin. Luulin alkuun, että irti sahattu ja taottu lonkkamalja olisi luutunut paikalleen kahdeksan viikon kohdalla, mutta ilmeisesti ei. Jälkitarkastuksen tiedoista käy ilmi siltä ajalta, että "alkavaa luukasvua" ja että "osteotomiaraot edelleen selvästi näkyvissä, kuten post op aikaan sopiikin". Jotenkin hurjaa, että sillä alkavalla luukasvulla sitten vaan voi jo varata.

Suuremmista kivuista huolimatta luulen, että toisen jalan kanssa on mennyt kuntoutus paremmin. Se oli tietysti alkujaankin parempikuntoinen. Lisäksi olen ollut sitä kohtaan vähemmän suojeleva - olosuhteiden pakosta. Se on alusta asti joutunut todella ottamaan varauksesta sen puolet. Minun on vaikea arvioida puolipainovarausta, koska jaloillani on mahdoton seisoa tasapainoisesti paino molemmilla jaloilla. Niinpä luulen, että ensimmäisen kanssa menin alle puolipainovarauksen, jonka vuoksi lihakset pääsivät liian heikkoon kuntoon. Taidan olla ihan liiankin toiveikas, että pystyisin oikeasti heittämään kepit nurkkaan edes joksikin aikaa ennen polvileikkauksia. Se olisi todella tervetullut hengähdystauko.