Apuvälineitä lainaamassa

Leikkaus lähestyy, ja jysähtää välillä tajuntaan aiheuttaen sellaisen kivan uppoavan tunteen jossain tossa sydämen tienoilla. Yleensä sitä seuraa hyvin selvä ajatus: EI! Toisaalta kun on taas pari viime yötä valvonut kipujen kanssa (kipulääkkeistä huolimatta) eikä pöpperöisellä lumella kävely suju oikeastaan ollenkaan, niin muistaa kyllä, että miksi tämä todellakin on tarpeen. Alkaa kai vaan vähän jännittää.

Erityisesti hirvittää ohjeistuksen ja tiedon puute. Luullakseni leikkaus vaikuttaa elämääni viikkojen (tai kuukausien) ajan, mutta mitään kunnollista ohjeistusta ei ole. Ei apuvälineistä, ei lääkkeiden käytöstä ennen leikkausta, ei oikein mistään käytännön asiasta. Se on sentään kerrottu ettei sovi syödä puolen yön jälkeen ennen leikkausta. Ilmeisesti menen siis aikalailla sokkona tähän - pelkkien nettitietojen varassa. Ei ole hyvä - eikä se ole omiaan myöskään herättämään luottamusta koko juttuun. Jos mitään ohjeistettavaa ei ole, niin senkin oikeastaan voisi kertoa selväsanaisesti. Tyyliin: tämä leikkaus ei vaadi sinulta mitään valmistautumista. Tule paikalle, niin katkotaan luut!

No joka tapauksessa kävin tänään kunnan apuvälinelainaamossa. Kyynärsauvoja lukuunottamatta mitään ei siis ole ohjeistettu. Siellä lainaamossa sitten pohdiskeltiin, että mikä kuntoni mahtaa leikkauksen jälkeen olla. Otin tavaraa lainaan varmuuden varalle, koska en tosiaan tiedä mistään rajoitteista. Järki sanoo, että jos lantion luita on katkottu useammasta kohdasta, niin kyllä se kaikenlaiseen kumarteluun ja ojenteluun ainakin vähän aikaa vaikuttaa. Minulla kun on niitä muitakin ongelmakohtia. Käsien kivut ja olkapäiden sijoiltaanmenot ainakin voivat vaikeuttaa sauvakävelyä tai pahimmillaan jopa sen estää. Mukaan tarttui myös rollaattori. Se ainoastaan siksi, että se on hyvä vehje tavaroiden kuljetteluun kotioloissa kun ei ole ketään avustamassa.

Kepit, pihdit, korotteet, rollaattori yms.

Yksi huvittavimmista asioista on, että esimerkiksi bostonilais-sairaala lähettää PAO-potilailleen 40 sivun mittaisen ohjeistuksen siitä mitä tapahtuu ennen, aikana ja jälkeen leikkauksen. Meillä Suomessa lähetetään kutsu osastolle, ja käsketään ottamaan sauvat mukaan! Jotenkin tuntuu, että kovin vähillä tiedoilla mennään. Ei niin, että minä mitään kirjaa asiasta tarvitsisin, mutta olisi se nyt hyvä tietää edes jotain perusasioita etukäteen. Alkaen sairaalassa olon ja toipumisajan arvioidusta pituudesta, siitä minkälaisessa kunnossa voin olettaa olevani leikkauksen jälkeen, ja millaisiin järjestelyihin olisi syytä ryhtyä. Erityisesti tämä on ongelma kun asun yksin. Mahdollisesti tarvittavien tavaroiden hankinta jälkikäteen on hankalaa, jos ei voi ajaa autoakaan (oletan ettei voi). Eikä kävelykään suju.

Varmaan minun olisi pitänyt ymmärtää kysyä (ja kuunnella paremmin!) asioista jo silloin syksyn poliklinikkakäynnillä, mutta kun minä kuulin ja muistan vain ne korostuneet riskit. Siitä on jo aikaa lähes puoli vuotta - eikä leikkausta ollut silloin edes varmaksi päätetty. Totta puhuen, ajattelin ettei sitä kuitenkaan tehdä. Enkä osannut itselleni tuntemattomasta asiasta mitään kysellä.