Odottavan aika on pitkä

Kohta kolmen vuoden ajan olen koko ajan jonottanut joko yhteen tai useampaan paikkaan terveyspalveluiden saralla. Se ettei tiedä mitä milloinkin tapahtuu tai tapahtuuko ylipäätään on melko stressaavaa. Alkuun odottelin hermostuneena postinkantajaa, ja jotenkin koko päivä kulminoitui siihen, että onko posti jo tullut. Nyttemmin kun aikaa on kulunut niin en enää ole ihan yhtä hulluna sen asian kanssa.

Sitkeällä odotuksella eteenpäin

Enkä minä tätä sillä, etten olisi valmis odottamaan omaa aikaani. Ymmärrän hyvin sen ylikuorman jonka alla terveydenhoito monilta osin toimii. Kolme vuotta on kuitenkin pitkä aika. Vaikea sanoa onko tilanteeni heikkeneminen tapahtunut jonotuksen vuoksi. Paljon mahdollista, että niin olisi käynyt joka tapauksessa, mutta tosiasia on, että kolme vuotta sitten kun lähdin apua hakemaan olin vielä työkuntoinen. Polven (nykyisin jo polvien) tilanne on huonontunut kaiken aikaa, mutta ainut konkreettinen apuyritys sille on ollut tähystysleikkaus lähes pari vuotta sitten (josta ei siis mitään apua kuitenkaan ollut). Lisäksi kuukausi sitten sain käyttööni sivukiskolliset polvituet. Niistä olisi ehkä ollut enemmän apua jossain aikaisemmassa vaiheessa. Olen jokseenkin varma, että polvesta johtuva nilkuttaminen on vaikuttanut huonontavasti muiden nivelieni toimintaan.

DeRoyal genum-liga-x-ease-4114 polvituet

En tiedä miten yleistä on, että on sanottu (ja yleensä kirjoitettukin) jotain tapahtuvaksi, mutta sitten niin ei kuitenkaan koskaan tapahdu. Minulle on tässä kolmen vuoden aikana ehtinyt käymään niin jo useampaankin kertaan. Tutkimusta ei tehdäkään, aikaa ei tule, asia jää kesken, soittoaikoina ei mitään kuulu… Hämmentävää. Puhumattakaan siitä mitä tapahtui alkuhämärän aikaan! Ehkä näin tapahtuu vain minulle tai sitten järjestelmät ei edelleenkään ole ihan siinä kunnossa kun niiden olisi suotavaa olla.

Jos joku sovittu suunnitelma muuttuu, niin siitä voisi mielestäni informoida myös potilasta. Esimerkiksi kuulovikani tarkka syy ei ollut tiedossa kun olin poliklinikkakäynnillä, ja asiaa piti edelleen selvittää syyn löytämiseksi. Sekä polilla että kotiin lähetetyssä poliselosteessa kerrottiin, että mikä tutkimus tehdään ja miten homma etenee. Diagnoosin perässä oli sana suspecta, joka siis epäilyä tarkoittaa. Nyt kun katson tietojani Kanta-palvelusta, niin tuo viimeinen sana sieltä puuttuu. Mitään lisätutkimuksia ei tehty, mutta diagnoosi on salaperäisesti varmistunut.

Ai, että miksi en ole kysynyt niistä. Olen minä joistain, mutta kun ei koko ajan jaksaisi olla peräämässä kaikkea. On niin monta rautaa tulessa, että tulee ihan sairas olo kun kaiken aikaa terveydenhuollon kanssa asioi. Kyllä minä niitä sitten sopivan tilaisuuden tullen selvittelen. Terveydenhuollossa on lisäksi vaikea välillä tietää jonoista tai muista. Siis sitä, että koska olisi syytä käydä hätistelemään. Leikkausajan osalta kysyin heti arvioitua aikaa, jotta olisin voinut sen perään kysellä jos olisi taas tapahtunut joku unohdus. Vahingoista viisastunut.