Päivä ennen PAOta

En varmasti nuku silmäystään ensi yönä. Niinhän se aina menee; jos jotain ehdottomasti pitäisi niin sitten ei varmasti pysty. Eikä oikein pysty enää keskittymään kunnolla mihinkään. Apuvälineet on hankittu, ja taksi tilattu huomisaamuksi. Tiedän, että olen niin hyvin valmistautunut kun vaan suinkin olen osannut. Kämppä on rukattu toipilaalle sopivaksi ja ruoka-annoksia ja leipää on pakkasessa vähintään pienen armeijan tarpeisiin. Olen sijannut itselleni sohvapaikan ajanvietteiden välittömään läheisyyteen. Nyt vain toivon, että mitään oleellista ei ole unohtunut. No, onhan minulla sentään jotain tukiverkostoa, jos oikein pahaa hätätilannetta pukkaa, vaikkei kokoaikaista apua olekaan tarjolla.

Huomenna (näillä tiedoin) tehtävässä periasetabulaarisessa osteotomiassa (PAO) tarkoituksena on kääntää liian matala lonkkamaljani parempaan asentoon, jotta se tukisi paremmin reisiluunpäätä, jolloin kuormitus jakautuisi tasaisemmin, ja sitä kautta kipujen pitäisi toipumisen edistyessä (toivottavasti) loppua. Leikkauksen tarkoituksena on myös estää tai ainakin hidastaa lonkan nivelrikon kehittyminen. Tällaisessa luulossa olen nettitietojen perusteella - vaikka ne oikeat tiedot onkin olleet harmittavan vähissä tai sitten ainakin huonossa muistissa.

Jatketaan edelleen nettitiedoilla. Jotta lonkkamalja siis voidaan kääntää, se on sahattava (taottava/murrettava?) irti lantiosta. Pala kiinnitetään parilla ruuvilla uuteen asentoonsa. Luutumista odotellessa jatketaan 6 - 8 viikkoa sauvakävelyä.

(Kirjoitettu 26.1.2016 / uusinta julkaisu)