Kahdeksalta - ykkösvuorolla. Tosi proosallista, mutta minun on ihan järjetön nälkä. Pienen iltapalan jälkeen oltu syömättä, joten onhan siitä nyt aikaa. Sitten kun vielä eilen päivällisellä oli papusoppaa ja vehnälettuja - niin vatsa kiittää ja kumartaa. Kun se on vähän heikko kohta muutenkin. Onkohan niistä pavuista tarkoitus saada proteiinit kasaan. Kuidut on ainakin vähissä. Ei muuten, mutta kun kipulääkkeet pistää vatsan muutenkin sananmukaisesti koville.
No taas on niin tärkeitä ajatuksia. En tiedä vielä oikein mistään käytännön asioista, mutta niistä sitten jälkikäteen kunhan pääsen takasin tolpilleni. Tässä on nyt vaan pakko luopua kaikesta kiusaantuneisuudesta. Joo tiedän, että nämä on täällä kaiken nähneet, mutta minulle tämä ei ole jokapäiväistä. Ei ole mukava luovuttaa ohjia perusasioista, jotka on tottunut itse arvokkuudella (no häveliäisyydellä sitten!) hoitamaan.
No nih, tästä se lähtee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti