Yhden ja toisen päivän väliltä on vaikea huomata minkäänlaista paranemista, mutta päivänä yhdeksän autolla tehdyn suihkumatkan ja tämän päivän (päivä nro 12) vastaavan reissun ero oli huikea. Ensinnäkään en ole aivan mahdottomalla tavalla uupunut ja toiseksi autoon pääsyyn tarvittiin paljon vähemmän jalannosto apua kuin vielä kolme päivää sitten. Paranemisen huomaa myös ruokahalun lisääntymisestä. Eilenkin oli koko päivän niin nälkä, että söin lähes kaapit puhtaaksi. Onneksi (tässä tapauksessa) olin jumissa täällä kotona, enkä päässyt kauppaan ostoksille. Ties mitä sieltäkin olisi tarttunut mukaan. Painoasioissa saa kyllä olla tarkkana, kun makaa lähinnä kotona päivästä toiseen, niin lihomisriski on suuri.
Olen saanut hyvin tehtyä fysioterapiaharjoitukset kolme kertaa päivässä - iso motivaattori on, että ne oikeasti auttaa. Kivut hälvenee tai merkittävästi vähenee hetkeksi aikaa harjoitusten jälkeen. Harjoitukset ovat tosiaan melko pienimuotoisia ja on vaikea hyväksyä, ettei voi (saa) tehdä enempää. Minua ihan totta kiellettiin fysioterapeutin toimesta ylittämästä harjoituskiintiötäni. Ajattelivat ilmeisesti, että teen kaiken yli. Kun vauhti kasvaa, niin riski kasvaa samassa suhteessa tai vähän nopeamminkin. Näin minulle sanottiin, kun etenin kaikilla välineillä kuin tuli hännän alla. Täytyy tässä yhteydessä myöntää, että vaaratilanteita on jo ehtinyt olla luvattoman paljon. Joten ehkäpä terapeutit arvioivat perusluontoni kokonaisuutena aivan oikein.
Olen vuosikausia liikkunut lähes päivittäin, joten tässä on ollut totuttelemista. Enkä todellakaan usko että vaikein aika olisi vielä ohitettu. Sitä myötä kun olo kohenee, ja jaksaa taas muutakin kuin nukkua, niin halu päästä liikkeelle kasvanee hurjiin mittasuhteisiin. Jo nyt tuntuu ahdistavalta ajatella mitä tapahtuu aerobiselle kunnolleni, kun en saa sydämen sykettä kunnolla nousuun. Jos tätä jatkuisikin vain muutaman viikon, mutta kun nähtävillä on vain toipumisaikoja toipumisten perässä. Kuntoni romahtaa. Olisiko ideoita siitä miten lonkkavaivainen keppikävelijä saisi sykkeen kunnolla koholle?
Vaikka harjoitukset kipua vähentävätkin, niin se on edelleen merkittävä pävittäinen tekijä. Kipu muistuttaa itsestää heti kun tekee jonkun väärän liikkeen. Tänäänkin aamulla yritin vahigossa kierähtää kyljelleni kun kurottelin sammuttamaan lamppua, mutta siitä oli tuloksena äkäinen kipupuuska. Parina viime yönä olen aamuyöllä herännyt melko raakaan kipuun, mutta näin päiväsaikaan kipu on paremmin hallinnassa, joten olen ottanut päivälääkkeenä vain Panadolia. Aamulla ja illalla menee pitkävaikutteinen tulehduskipulääke Vimovo, ja lisäksi illalla (ja toinen aamuyöllä) Tramal. Näillä (ja jäillä) pärjään tällä hetkellä. Jään apua ei voi mitenkään liioitella. En olisi ennen tätä uskonut kuinka paljon se auttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti