Taisin jossain vaiheessa kirjoittaa, että hermovaurioita ei leikkauksessa tullut. Eikä niitä jalan toiminnan vaarantavasti kai tullutkaan, mutta unohtui mainita, että ihon pintatunto kuitenkin meni. Polvesta nivuseen saakka koko reisi on puutunut. Se ettei tunnu miltään, tuntuu inhottavalta. Välttelen kaikin tavoin koskemasta siihen. Koipi kaipaisi kipeästi rasvaa pintaansa, mutta en ole vielä kyennyt sitä levittämään.
Vaikka reisi on pinnasta tunnoton, niin se on samalla yliherkkä kaikelle kosketukselle. Jopa suihkuveden osuminen siihen aiheuttaa kiputuntemuksen. Ihon pintatunnon menoa ei PAO leikkauksessa ilmeisesti pidetä minkäänlaisena leikkauskomplikaationa, sillä niin käy yhdeksälle kymmenestä potilaasta. Tämä myös kerrotaan selväsanaisesti ennen leikkausta. Se on hinta, joka PAOsta on maksettava. On mahdollista, että tunnoton alue jossain vaiheesssa seuraavien kuukausien aikana pienenee, mutta se tuskin koskaan palautuu ennalleen.
Muutenkin hermosärky on viime päivinä ollut ongelma. Kepitellessä sattuu lonkkaan ihan perinteisenä kipuna, eikä kipulääkkeet sitä kokonaan pysty poistamaan. Paikalla ollessa taas on hermosärkyä koko jalan alueella lonkasta nilkkaan. Tramal auttaa siihen särkyyn melko hyvin, mutta valitettavan lyhytaikaisesti. Tramalin lisäksi olen hoivaillut sitä kylmähoidolla. Kun jää ei tänään aamulla enää auttanut vaan päinvastoin lisäsi särkyä, niin siirryin lämpöhoitoon. Toimi tällä kertaa. Lääkkeetön vaihtoehto on tietysti aina parempi.
Lisäongelmia (kipuja) aiheuttaa myös olkapääni, jotka ovat jo nyt vajaan kahden viikon kepittelyn jälkeen kipeytyneet pahasti. Jokaisella keppiloikalla tuntuu, että olkapäät muljahtavat sijoiltaan kivuliaasti. Kaikki käsien voimat tuntuvat kadonneen, mikä huomattavasti vaikeuttaa kunnollisen asennon säilymistä kävellessä. Tämä puolestaan lisää tukijalan kuormitusta. Käsiongelmat oli tietysti pelättävissä (ennakoitavissa), mutta siihen ei oikein ole mitään hyvää ratkaisua. Reumarollaattorilla kävely ei auta (kokeilin), vaan se kuormittaa olkapäitä ihan yhtälailla. Jos tilanne menee ihan mahdottomaksi niin sitten kai pyörätuoliin, ja se tarkoittaisi sitten kaiken kotona selviämisen loppumista, kun ne oviaukot tässä kämpässä nyt vain on niin kertakaikkisen kapeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti