Kun terve sydän toimii vajaasti

Sain tavattua läpi sairaalasta mukaan lähteneet potilas- ja leikkauskertomukset, anestesiaraportin, ja Kannasta erikseen ensiavun, sydänvalvonnan ja silmäpoliklinikan tiedot. Minulla on ennen leikkauksia terveeksi todettu sydän, sekä hyvässä mallissa olevat veriarvot. Riskien piti siis sydämen osalta olla pieniä. Silti päädyttiin tilanteeseen, että potilaalle tuli postoperatiivisesti sydämen vajaatoimintaa ja hengityslama, sekä silmien keskeisen näöntarkkuuden heikkeneminen. Huonommin sattumin tämä olisi vienyt minulta hengen. Monia mahdollisuuksia mietittiin, mutta näyttää siltä että vastauksia ei ehkä koskaan saada.

Keuhkoembolia oli ollut ensimmäinen lähtökohta. CT-kuva otettiin, mutta se ei tukenut emboliaepäilyä. Sen sijaan siinä näkyi keuhkopöhön merkit. Mietittiin kuumeetonta infektiota, josta syystä aloitettiin antibiootti. Myös allergisen reaktion mahdollisuutta pohdittiin. Varsinkin sen jälkeen kun anestesialääkäri oli kaupunginsairaalasta soittanut ja kertonut potilaan leikkauksen aikana tunteneen omituisen maun (sementin?) ja kirvelyä keuhkoissa molempien polvien sementoinnin yhteydessä.

Yhdessä vaiheessa epäiltiin jopa rangan vauriota tasolla L5-S1, koska potilaan kuvaamat oireet: jalkaterän, nilkan, säären ja vielä reiden ulkosyrjänkin tunnottomuus voisivat tähän viitata. Potilas itse ei muista tällaista keskustelua koskaan käyneensä. Refleksejä ei pystytty tarkastamaan postoperatiivisen tilan vuoksi. Myöhemmin käy ilmi, että tunnottomuudet johtuu todennäköisesti leikkauksen pohjehermolle aiheuttamasta venytyksestä, ja reiden tunnottomuus taas johtuu potilaalle aikaisemmin suoritusta lonkkaleikkauksesta. Niinkö? Potilas ei ilmeisesti tullut kertoneeksi. Vai onko keskustelu edennyt kysely pohjalta... tuntuuko tämä? Ei..

BiPap-hoito

Sydämen ultraäänessä näkyi vasemman puolen paksuuntumista ja oikean laajentumista, alaonttolaskimon kapeneminen. Poikkeavaa virtausta. Jossain vaiheessa myös sydänkäyrissä näkyi pieniä poikkeamia. Ei mitään isompaa. Verenpaineet päivystykseen tullessa 75/40. Aloitettiin noradrenaliini paineiden nostamiseksi. Sillä paine saatiin nostettua 100/40. Hengitystiheys 35 ja saturaatio 75. Potilaalta ei pystytä saamaan verinäytettä, joten anestesialääkäri hankitaan paikalle laittamaan valtimokanyyli. Kylläpä potilas oli taas hankala! Aloitetaan BiPap-hoito, jonka avulla saturaatio saadaan arvoon 99. Potilas siirretään sydänvalvontaan, vaikka edelleen ollaan epätietoisia siitä mistä oireet johtuvat. Potilas valittaa edelleen näköhäiriöistä; konsultoidaan silmälääkäriä, jonka mielestä päivystykselliseen käytiin ei ole syytä. Potilas kutsutaan silmäpoliklinikalle joskus lähiaikoina.

Mikään otetuista verinäytteistä ei anna vastausta. Tulehdusarvot kohoavat, joten antibioottihoitoa jatketaan. Toisaalta potilaalle on juuri tehty leikkaus, joten tietysti tulehdusarvot nousevat. Hemoglobiini tippuu arvoon 75, joten annetaan lisäverta. Tulehduskipulääkkeiden syöminen tauotetaan. Aloitetaan nesteenpoistolääkitys. Näillä toimenpiteillä tila kohenee. Potilas voidaan siirtää takaisin Kirurgiseen sairaalaan kaksi päivää myöhemmin. Kirurgisesta sairaalasta järjestetään samoin tein käynti silmälääkärin päivystykseen. Vaan järjestettiinkö se sittenkin liian myöhään...

Silmäpoliklinikan raportti oli lyhyt. Käytännössä olematon. Diagnoosi kuitenkin: ohimenevä verkkokalvovaltimon molemminpuolinen tukos. Huomio kiinnittyy oitis sanaan ohimenevä. Miksi silmälääkäri puhui minulle pysyvästä vauriosta. Ei kerran tai kahdesti vaan usein. Varmistelin vielä: onko ihan varmaa, että pysyvää ... Silmälääkärin vakavahenkinen vastine ..."eivät nämä yleensä palaudu". Näytti kuvia koneelta, jossa muutoksia tosiaan näkyi. Otti pois ajoluvan! Jos kyseessä on väliaikainen ongelma, miksi ajolupa piti viedä? Miksi piti julmasti viedä kaikki toivo? Olisiko sitä sittenkin vielä? Vai onko tukos ohimenevä, mutta sen jättämät muutokset pysyviä? Netin mukaan hoitoon olisi pitänyt hakeutua tuossa tilanteessa aikailematta, jolloin tukos olisi voitu liuottaa. Nyt joudun odottamaan ainakin kuukauden jatkokontrolli aikaa. Haluan näköni takaisin.

Muutenkin sydämen ja keuhkojen suhteen tilanne jää aivan auki. Hoidolla ei ole statusta. Ei siis jälkihoitoa. Vai niin, mutta minua kyllä kiinnostaisi, että ajatellaanko sydämen ja keuhkojen olevan nyt kunnossa, vai pitääkö minun koko ajan pelätä uutta romahdusta? Täällä sairaalassa minulle ei suostuta antamaan tulehduskipulääkettä, koska vedotaan tuohon tuntemattomaan sydämen vajaatoimintaan. Nyt joudun siis olemaan ehkä tarpeettoman kovalla opiaatti lääkityksellä ties kuinka kauan vaikka voisin jo pärjätä tulehduskipulääkkeillä. Minusta pitää tehdä jatkotutkimuksia sydämen ja keuhkojen osalta (tai tarkastella allergian mahdollisuuta). Tai sitten status palautetaan tutkimatta normaaliksi... Ei ihmistä voi jättää tällaiseen välitilaan ihmettelemään.