Katso Tuulikki loikkaa!

Nyt on odotettu kykyloikka otettu. Tämä on se päivä, jolloin minä tiedän ihan varmasti toipuvani näistä polvileikkauksista täysin. Polvista ei tietenkään tule normaaleita, mutta niistä tulee monin verroin paremmat kuin omani ovat koskaan olleet. Tietyt tekonivelille ominaiset rajoitukset jäävät, mutta sen hyväksyn. Täytyy kokeilla mitkä vanhoista harrastuksista vielä sopivat, ja aloittaa tarpeen vaatiessa uusia. Toivon, että voisin kävellä pieniä lenkkejä kotikulmilla. En näe siinä polvien osalta mitään ongelmaa, mutta lonkkien lisäksi ainakin nilkat ovat vielä arvoituksia. Harmikseni oikeassa nilkassa oli tänään tuntemuksia kävellessä, mutta toivottavasti kysymys on vain alkuvaikeuksista.

Tasoford on nyt viety kuntoutuslaitoksen uumeniin, ja Tuulikki on jäänyt keppien varaan. Polvet tuntuivat aivan uskomattoman hyviltä. Tätä en osannut kuvitella, enkä olisi sitä heti leikkauksen jälkeen suostunut uskomaan, sillä niin käppyrässä koivet olivat. Minulla ei ole sanoja kuvaamaan sitä tunnetta, jonka kävely saa aikaan. Eikä myöskään sanoja ilmaisemaan kiitollisuutta kaikkia niitä ihmisiä ja tahoja kohtaan, jotka ovat tehneet tämän mahdolliseksi. Voin katsoa kävellessä eteenpäin pelkäämättä sijoiltaanmenoa tai kaatumista. Fysioterapiassa kävelin jo pieniä matkoja kokonaan ilman keppejä. Täältä tullaan elämä!

Laitoin tuohon alle kävelynäytteen tältä päivältä. Mielestäni kävely näyttää ihan hyvältä, jos en ole liian kriittinen. Vähän näkyy sellainen epäluottamus ja varovaisuus kävelyssä. Täytyy muistaa, että nuo ovat ensiaskeleita. Olen kävellyt kepeillä vasta joitain päiviä. Oikeassa polvessa on vielä suoristaminen hieman kesken. Huomaattehan, että kannat ovat maassa! Joissain askeleissa koko jalka tömähtää maahan kerralla, vaikka pitäisi tulla kanta edellä. Taitamatonta on vielä, mutta eiköhän se siitä rennommaksi muutu, sitten kun jalat tuosta voimistuvat. Nilkat taittuvat kyllä huolestuttavasti tukikengistä huolimatta.

Tämä nopean toipumisen vaihe sai alkunsa jo viime viikon lopulla. Viikonloppuna tuli fysioterapian puutteessa pientä hidastumaa, sillä maanantai oli pohjanoteeraus. Edellisen viikon lopulla sujuneet harjoitukset eivät onnistuneet, ja koko oikea puoli lonkkaa myöden toimi jotenkin heikosti ja laiskasti. Osasyynä huonoon vireeseen oli varmasti vielä maanantainakin jatkunut mielialan alavireisyys, jonka vaikutusta ei ole syytä aliarvioida. Mieliala on alkanut viime aikoina heittelehtiä. Luultavasti kivut, stressi ja unettomuus lienevät kaikki osatekijöitä.

Lääkärikierto oli erinäisistä syistä jo maanantaina. Kovinta kipulääkitystäni aletaan nyt ajamaan alas. Se tehdään 10 milligramman vähennyksin kipuvastetta seuraten. Samalla palautettiin lääkelistalle tulehduskipulääkkeet. Hurraa! Vihdoinkin käytettiin järkeä. En usko hetken vertaa, että ne aiheuttaisivat minulle mitään normaalista poikkeavaa riskiä. En tiedä oliko kyse henkisen puolen vaikutuksesta, mutta nukuin heti seuraavan yön tulehduskipulääkkeiden palauttamisen jälkeen lähes kivuttomasti ja paremmin kuin kertaakaan leikkauksen jälkeen. Seuraavan päivänä otin loikan.