Kymmenen astetta lisää

Onpa merkillistä kun on yhtäkkiä päivärytmi. Luulin, että olin pystynyt työttömyyden ja sairauden aikana säilyttämään hyvän elämänrytmin, mutta nyt kun päivä etenee lukujärjestyksen mukaan, niin todella huomaa mitä rytmi tarkoittaa. Hieman ahdistaa tottumatta, ettei voikaan käydä suihkussa kun siihen ei yksinkertaisesti löydy aikaa. Erityisesti nyt kun aikaa passiiviliikelaitteessa kasvatettiin. Aamut on aikataulutettu niin kiireisiksi, ettei aikaa suihkutteluun millään löydy. Se on kiusallista, sillä tarvitsen siihen toimintaan paljon apua. Se menisi normaalisti aamun muiden apujen jatkona, sillä aamuisin täällä on enemmän työntekijöitä. Nyt suihkua joutuu erikseen illalla anomaan.

Viikonloppu meni yllättävän jouhevasti omatoimisen harjoittelun ja ulkoilun merkeissä. Ystävälliset vierailijat veivät minut pyörätuolissa ulkoilemaan. Pieni kiertely ympäristössä piristi oloa ja mielialaa. Ympäristö on melko luonnonläheinen, mikä on omiaan tasoittamaan toipilaan mieltä. Viikonloppuna kivut kasvoivat ajoittain huimiin mittasuhteisiin. Sätkin pedilläni kuin kala kuivalla maalla. Paikallaan ei vaan pystynyt olemaan. Lääkäriä konsultoitiin tänään aamulla, ja jo ennestään todella vahvaa kipulääkitystä kasvatettiin entisestään. Se näyttää auttaneen, sillä tänään ei ole tarvinnut sätkiä kivuissaan eikä pyytää mitään tarvittaessa otettavia lääkkeitä.

Ulkoilua kuntoutuspaikan ympäristössä

Hieno alkusyksyn ulkoilupäivä piristi

Aamun fysioterapiassa mitattiin polven ojennus- ja koukistuskulmat. Hyvä uutinen on, että molempiin suuntiin ja molempiin jalkoihin oli tullut 10 astetta liikettä lisää. Fysioterapeutti sanoi polvien joustavan nyt ihan eri tavalla kuin viime viikolla, jolloin tuntui, että siellä olisi ollut kiveä vastassa, kun mitään liikettä ei tullut. Koukistuksen kanssa minulla tuskin tulee mitään ongelmaa kun se on jo tässä vaiheessa hyvissä lukemissa, mutta ojennuksen kanssa on vielä paljon tehtävää. Tiedä sitten onko syynä lisäasteisiin aika, passiiviliike vai oma lempeä viikonloppuharjoittelu. Suunta on kuitenkin oikea.

Tänään sen sijaan unohdettiin harjoittelusta kaikki lempeys. Raakaa polven suorimista täysin voimin. Kaikesta kipulääkityksestä huolimatta se sattui niin ettei tuskan irvistykseltä voinut välttyä. Polvitaive ilmassa - fyssari painaa kaksin käsin polven alapuolelta säärestä, ja minä yläpuolelta reidestä. Kiputaso nousee, mutta polvi ei siltikään suoristu lähellekään kokonaan, mutta joustaa. Kivulias menetelmä. Nyt tuntee, että polvia on rääkätty. Heti kun lopetan liikkeen, polvet jäykistyvät ihan koukkuun kuin puolustautuakseen. Huh, olipa rankaa päivä.